lauantai 25. syyskuuta 2010

Tuhti tohtori etsii puolukoita

Tuhti tohtori lähti puolukkaan. Homma ei ollut mikään suksee. Puolukkaa on Kemiönsaarella todella vähän. Jos mustikat olivat harvassa, niin puolukka on kadonnut kokonaan.






















Lähdin tattimetsäämme ajelemaan ja nousin mäntyä kasvavalle mäelle, jonka oletin olevan sen verran kaukana tiestä, että joku marjapaikka löytyisi. Mutta koko lailla hukkareissu tuli. Kävelin varmaan useamman kilometrin mäntykangasta. Muutama yksittäinen marja näkyi silloin tällöin. Kiertelin kannonnokat ja muurahaiskekojen ympärykset, joissa marjaa yleensä on, vaikka muuten olisi huonoa. Mutta ei. Jotain on todennäköisesti mennyt ratkaisevasti vikaan puolukan kukinta-aikaan. Kaiken lisäksi tutkimallani alueella marjat karisivat kovin herkästi. Ne olivat läpikuultavia, kuin pakkasen puremia, vaikka käsittääkseni yöpakkasia tai hallaakaan ei ole ollut vielä täällä päin.




 
Tatteja ei näkynyt tällä kertaa missään. Mitähän varten luonto puskee tonneittain tatteja muutamassa päivässä? Herkkutattien lisäksi kaikki muutkin tatit olivat samaan aikaan poimittavissa. Hirveää haaskausta näin ihmisen näkökulmasta. Kantarelleja löytyi jonkin verran, samoin vaaleaa orakasta, joka on mukavan kiinteä ja maukas sieni. Lampaankääpää löytyisi halukkaille. Itse en ole siihen tykästynyt. Sanovat, että se olisi vaikeasti sulavaa. Varmaan trehaloosi-intolerantit kärsii siitä. Olisiko turhaa ennakkoluuloa? Suppilovahverot ovat myös nousseet.
 
 
 
 
 
 


Metsäreissuillani olen vähitellen oppinut, että jokin suunnistuslaite kannattaa pitää mukana. Maasto on täällä pienipiirteistä, kuusia ja mäntyjä, pieniä kallioaukeamia ja välillä tiheäkasvuista kosteikkoa. Kun jätän auton tien varteen, laitan kompassin osoittamaan suuntaa, johon pitää kulkea, että pääsee takaisin tielle. Takaisin tullessa on enää päätettävä, kumpaan suuntaan tietä pitää kulkea löytääkseen autonsa. Tälläkin kertaa menin 180 asteen vipuun. Lähdin siis autotietä päinvastaiseen suuntaan kuin piti. Onneksi harharetki jäi lyhyeksi, koska olin koko lailla tien loppupäässä. Kalamies muistaa aina silloin tällöin muistuttaa, kuinka olen kulkenut metsät ja pellot, kun ei ole ollut kompassia. Pitää muistaa ostaa uusi maastokartta.



1 kommentti:

  1. DOGAN kertoi, että mustatorvisienet ovat puskeneet uudestaan maailmaan! Pitäsikö käydä katsomassa, ainakin yhden vakiopaikan!??

    VastaaPoista