Kävin lounastamassa Hakaniemessä entisen työtoverini seurassa, joka nykyään työskentelee Ympyrätalossa. Vihannesravintolassa oli kohtalaisen hyvää latva-artisokkaa. Tosin kalamiehellä on pistämätön resepti, jonka varmaan laitan jonain päivänä jakeluun. Torikahvi oli tuoretta ja varpuset kärkkyivät makupalaa. Työtoveri biologina tiesi kertoa, että kyseessä oli vanha naaras.
Työtoveri ilmeisesti toivoo tapaavansa minut jatkossakin. Hänellä oli varattuna minulle "Suomen sieniopas", mahtava sienikirja, jollainen talousyksiköstämme on puuttunutkin. Kiitän Inkeriä kissojemme puolesta. Isäntäväen hengissä säilyminen on heidän hyvinvointinsa kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Autottoman päivän kunniaksi raitiovaunulippu maksoi euron. Päätin siis ajaa koko rahalla Hämeentietä Kurvista Hakaniemeen ja takaisin. Videotoiminnolla varustettu kamera houkutteli kuvaamaan molemmat puolet katua. Jonain päivänä, kun muisti alkaa hämärtyä, sitä voi virkistää katselemalla, minkä näköistä Helsingissä oli vuonna 2010. Videopätkien äänimaailma on melko rauhallinen, koska otokset on tehty arkipäivänä keskellä päivää. Tosin kulmakunnan vapaaherroilla ei kummempaa aikataulua ole, vaan erilaista örisijää saattaa olla liikkeellä milloin tahansa. Tällä kertaa vaunuun osui vain joku matkapuhelimen käyttäjä.
Hämeentien itäpuoli on tunnettu etnisistä ruokakaupoistaan. Länsipuolella on vielä jäljellä perinteisempiäkin kivijalkakauppoja, joista saa kaikkea ovenkahvasta ompelukoneeseen.
Myöhemmin huomasin, että ratikkavideointi taitaa olla yleisempikin harrastus.
Autoton päivä toi väistämättä jalankulkijan mieleen, miksi kaupungin ylipäätään pitää pyöriä autoliikenteen ehdoilla. Onhan tuhtitohtorilla ja kalamiehelläkin auto ja sillä ajetaan lähinnä maalle ja takaisin. Tosin myönnän, että viime talven liukkailla sorruin työmatka-autoiluun. Hankien keskellä taiteileminen polvivaivaisena oli ajoittain uhkapeliä. Ennätyslumet korjattiin kyllä ajoradoilta - mutta mihin? Monet lumikasat lojuivat jalkakäytävillä viikosta toiseen. Eräs työmatkareittini oli kapea, muhkurainen ja jäinen kinttupolku metristen kinosten keskellä.
Eräs asia, jota myös ajoittain ihmettelen, on suojateiden sijoittelu, tai oikeastaan niiden puute. Vanhoina hyvinä aikoina suojatie oli joka paikassa, missä jalkakäytävä ja ajorata ristesivät. Jalankulkija siirtyi sujuvasti pisteestä A pisteeseen B tarvitsematta ihmeemmin miettiä reittiään. Nykyään useassa paikassa Hämeentielläkin saa pähkäillä, kumpaa puolta katua kannattaa kävellä mihinkin suuntaan, koska suojatiet on harvennettu minimiin. Väärä reitinvalinta tietää odottelua liikennevaloissa useampaan otteeseen.
Piritorin tammet ovat jo saaneet keltaista sävyä. Kulmilla oli varsin rauhallista. Alueen ympärivuorokautinen poliisivartiointi on käytännössä hävittänyt "vapunviettäjät" ja muut joutilaat Vaasanaukiolta, kuten alueen virallinen nimi kuuluu.
Työrintamalla odotin vähän jännityksellä, miten viime aikojen rasvakeskustelu näkyy vastaanotolla. Tähän mennessä ei juuri mitenkään.Tavanomaista sairasvastaanottoa on pidetty. Akuutit hengitystietulehdukset ovat diagnoosikärjessä joka paikassa. Sitten on erilaista tuki- ja liikuntaelimistön vaivaa ja vammaa sekä pitkäaikaisempia sairauksia kärjessä sydän- ja verisuonisairaudet, pientä toimenpidettä ja lähes kaikkea, mitä yleislääkärin toimenkuvaan voi kuulua. Veroilmoituksen täyttöohjeita ei nykyään kysytä, koska palkansaajat on vapautettu ilmoituksen tekemisestä. Aiemmalta teveyskeskuspäivystäjän uraltani muistan ainakin tällaisen akuutin asian, joka ehkä kuitenkin olisi ollut päivystävän oikeusavustajan alaa.
Tässä kohdassa tuhtitohtori lähti Taalintehtaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti