Palveluntarvitsijalla ilmeisesti
tarkoitetaan lääkärin apua
kaipaavaa ihmistä, joka siis saisi itse valita sen tahon, jonka
puoleen kääntyy ongelmassaan. Todennäköisesti valtaosa tähän
kategoriaan kuuluvista ongelmista koskisi (akuuuttien) sairauksien
hoitoa, jota etenkin pääkaupunkiseudulla haetaan ahkeraan
yksityisiltä lääkäriasemilta.
Kansaneläkelaitoksen näkemys
kuulostaa ainakin lehtikirjoituksen perusteella jokseenkin
yksipuoliselta ja tuntuu lähinnä siunaavan nykykäytännön. Siis
esim. äkillinen sairaus, joka vaatii joko lääkärikäyntiä tai
lääkärintodistuksen työntantajalle, maksetaan osittain
yhteiskunnan varoista - kuten nykyäänkin. Kansaneläkelaitoksen
pääjohtaja Liisa Hyssälä huomauttaa, että koko
lääkäripalvelu ja ihmisten pääsy lääkäriin on riippuvainen
yksityisistä palveluista
(http://yle.fi/uutiset/kela_puolustautuu_miljoonia_yksityislaakarikaynteja_vuosittain__tuskin_niita_hevilla_vahemmaksi_saadaan/7518261).
Kelan johtajien ilmaisema mielipide kuvastaa valitettavan kapeaa näkökulmaa terveydenhuoltoon, yksittäisen ihmisen käyntiä lääkärinvastaanotolla. Siitä jokaisella lääkäripalveluja tarvinneella on omakohtaista kokemusta, mutta luulisi Kelan johdolla olevan laajempaa näkemystä. Se työ, mitä julkisella puolella eli terveyskeskuksissa tehdään vastaanoton lisäksi, tuntuu jäävän näkymättömiin jopa näiltä ihmisiltä, joiden vastuulla on suuri osa terveydenhuollon rahoista.
Terveyskeskuksissa lääkärien työajasta kuluu johtavien lääkäreiden arvion perusteella keskimäärin 58 % avosairaanhoidon vastaanottotoimintaan. Työpanoksesta 13 % kuluu ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja 12 % työhön terveyskeskusten vuodeosastolla. Vajaan 10% siivun työajasta haukkaavat kotisairaanhoito, työterveyshuolto ja muu toiminta (Heidi Mäenpää, SLL 7/2013 vsk 68, s. 514-515). Nämä tehtävät, jotka eivät näy vastaanottohuoneen oven avauksella, ovat lakisääteisiä. Yksikkö, joka keskittyy vain sairaanhoitoon, kuten monet yksityisistä lääkäriasemista tekevät, näyttävät ovenavausten perusteella toimivan julkista terveydenhuoltoa huomattavasti tehokkaammin.
”Ovenavausindeksi” tuntuu olevan suosittu tehokkuusmittari. Tuotantotalouden professor Paul Lillrank kirjoitti melko tasan kymmenen vuotta sitten miten Mehiläisen lääkärikapasiteetin käyttöaste on liki 90% ja 40% ajoista varataan samana päivänä (http://www.hs.fi/paivanlehti/arkisto/Ty%C3%B6+ei+ole+naisen+vapauden+ehto+/aaHS20041003SI1VS05100?src=haku&ref=lehdet%2F). Ovenavausindeksillä mitattuna siis Mehiläinen olisi suunnattoman paljon tehokkaampi kuin julkinen terveydenhuolto. Lillrank tosin vesittää oman viestinsä lääkärikapasiteetin käyttöasteella kertomalla, että suuri osa ajoista varataan samana päivänä. Sehän ei voi tarkoittaa muuta, kuin että Mehiläisen vastaanotolle pyrkivät ovat enimmäkseen äkillisesti sairastuneita. Terveyskeskus hoitaa alueensa väestön ikään, terveydentilaan ja varallisuustasoon katsomatta. Alueilla, missä yksityistä lääkäritarjontaa on paljon ja väestön varallisuustaso sen sallii, akuuttivaivoissa hakeudutaan herkästi privaattiin.
Pari Lillrankin termiä, uusavuttomuus ja uusvaativuus, lienevät kyllä osaltaan syynä lääkäripalvelujen kysynnän kasvulle. http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=32&ved=0CCIQFjABOB4&url=http%3A%2F%2Fwww.taja.fi%2Fclient-data%2Ffile%2FLillrank.ppt&ei=bnM2VMXhFqPIyAOB1oCYDg&usg=AFQjCNGcbyU7E4pYOJAnwFEPzkQOsVayCw&sig2=8qI7iCWr_CDSKHU3MU8Tgw
Tuhti tohtori toimii edelleen vanhoilla päivillään lääkärinä, privaatissa, kuinka muuten. Virkalääkäriksi ei ehkä enää kelpuutettaisi eikä fyysinen terveydentilakaan salli oikein pitkiä työpäiviä eikä -viikkoja. Totta tuntuu olevan se, että ajoista huomattava osa varataan samana päivänä. Yleislääkärinä toimiessa päivän alussa työlistalla saattaa olla yli puoletkin ajoista vapaana. Ne täyttyvät yleensä melko nopeaan.
Uusavuttomuus kyllä tuntuu lisääntyneen, eikä se sinänsä ole ihme. Työn perässä muutetaan pääkaupunkiseudulle ja muihin isoihin keskuksiin kaukaakin. Sinne kauas jäävät vanhemmat ja muu tukiverkko, jolta voisi saada apua, jos vaikka flunssa iskee. Nyt meikäläinen saa olla se mummo, joka neuvoo juomaan lämmintä mehua ja ottamaan parasetamolia kuumeeseen. Uusvaativuus ehkä näkyy siinä, että nuo mummon ohjeet voisi antaa terveydenhoitajakin, mutta nimenomaan lääkärin vastaanotolle ihmiset haluavat päästä. Toisaalta terveydenhoitajan palveluja privaatissa on käytännössä saatavilla vain työterveyshuollon asiakkailla, joten muilla ei juuri muuta vaihtoehtoa ole, kuin varata aika lääkärille. Sitten on vielä oma ongelmansa, kun monet työnantajat vaativat nimenomaan lääkärin todistusta sairaudesta, jos sairaus estää työnteon.
Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä sote-sopasta lopulta kehkeytyy. Osa kunnista tuntuu tarttuneen Hyssälän täkyyn tosissaan. Ovat ulkoistaneet koko terveydenhuoltonsa yksityiselle palveluntarjoajalle. Tämä ei tosin tainnut olla Hyssälänkään sanoma. Jotkut ovat sitä mieltä, että sotea ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, ja kuntien kuuleminen on vain silmänlumetta. Nähtäväksi jää. Siinä vaiheessa ehkä tuhti tohtorikin on jo malttanut jättää työtelämän.
PS. Heinäkuun alussa istutetut gladiolukset kukkivat Taalintehtaalla.
