lauantai 27. lokakuuta 2012

Ja sitten tuli talvi

Noin tuhat tilheä ei voi olla väärässä. Niiden tulohan ennakoi talvea. Luontoäiti järjesti melkoisen yllätyksen heittelemällä reilun kymmenen senttiä lunta maisemaan ennen marraskuun alkua.























 


















 

Ehkä tämä tapahtui talviajan kunniaksi. Ensi yönä taas pitää siirtää kelloa johonkin suuntaan. Aamu-uninen muistaa asian lähinnä siitä, että pitää herätä aikaisemmin. Se on melko sietämätöntä, koska kellojen siirto ajoittuu sellaiseen ajankohtaan, ettei aamulla ole kovin paljon enempää valoa riippumatta siitä, herätäänkö tuntia aiemmin. Ja illalla on joka tapauksessa hämärää. Lumi nyt tuo vähän valoa elämään, mutta vaikuttaa siltä, että se ei ole kovin pysyvää laatua. Auringonpaiste sulatti lumet puista melko nopeaan.








 

 
Kissat olivat alkuun vähän hämmentyneitä valkoisesta aineesta, jota niitten leikkipaikoille oli tuotu. Mutta melko nopeasti ne muistivat, että lumessa on omat hauskuutensa.






lauantai 20. lokakuuta 2012

Tilhet tulivat


Syksy on edennyt sateen ja lämpimän merkeissä. Lokakuu on lopuillaan, mutta meillä ei ole vieläkään ollut pakkasöitä tai edes hallaa. Pihlajanmarjoja on ollut paljon, ja maistelinkin, missä puuussa olisi makoisimmat marjat. Sitten jäin odottamaan sitä hallayötä, joka tekisi marjat vielä makeammiksi. Mutta se on ilmeisesti aina turhaa. Tilhet ehtivät joka kerta ensin. Ne tulevat kuin heinäsirkkaparvi, jonka jälkeen puut ovat tyhjät. Niiden kunniaksi on sanottava, että niitten helisevää ääntä on hauska kuunnella. Ja onneksi ne eivät niin piittaa ruusunmarjoista. En tiedä, olisiko tässä toisaalta ollut aikaakaan riipiä pihlajanmarjoja, kun eläkepommini jäi suutariksi.






























































 





 

Maisemat alkavat avartua. Vaahterat ja tammet karistavat lehtiään. Koivuissa on vielä kaunista keltaista, mutta kovaa vauhtia ovat koivunlehdetkin putoamassa.




















maanantai 15. lokakuuta 2012

Silakkamarkkinat 2012

Helsingissä järjestettiin taas silakkamarkkinat. Keskiviikkoiltapäivä oli jälleen sään puolesta otollinen. Kaksi päivää oli satanut, mutta keskiviikkona jopa aurinko näyttäytyi.































Kauppatorille vie raitiovaunu. Niitä on nykyään sangen kirjava joukko.























En tiedä, katselinko viime vuonna markkinoita riittävän laajalti. Mutta minusta vaikutti siltä, että tapahtuma oli kovasti levinnyt. Vain laivoja oli mielestäni vähän. Sen sijaan kauppiailla oli käytössään Helsingin yleismarkkinakojuja, niitä pieniä, punaisia koppeja, jotka ilmestyvät kaupunkikuvaan milloin mihinkin tarkoitukseen.


























Kauppahallissa oli hiljaista. Mutta torilla kauppa taisi käydä. Ainakin se oli paikoin hyvin kuuluvaa.