Ehkä tämä tapahtui talviajan
kunniaksi. Ensi yönä taas pitää siirtää kelloa johonkin
suuntaan. Aamu-uninen muistaa asian lähinnä siitä, että pitää
herätä aikaisemmin. Se on melko sietämätöntä, koska kellojen
siirto ajoittuu sellaiseen ajankohtaan, ettei aamulla ole kovin
paljon enempää valoa riippumatta siitä, herätäänkö tuntia aiemmin. Ja illalla on joka tapauksessa hämärää. Lumi nyt tuo
vähän valoa elämään, mutta vaikuttaa siltä, että se ei ole kovin pysyvää laatua. Auringonpaiste sulatti lumet puista melko nopeaan.
Kertomuksia vanhan naislääkärin, kalamiehen ja kahden kissan elämästä. Tarinoiden ihmiset harrastavat vaihtelevasti puutarhanhoitoa sekä saalistusta aseina korit, ämpärit, marjanpoimuri ja sieniveitsi. Kalamies tietenkin kalastaa, mikä sopii kissoille mainiosti. Tuhti tohtori toimii vielä vanhoilla päivillään ihmislääkärinä. Kissojen mielestä hän voisi vähitellen omistautua tärkeämpään kuten puutarhan- ja kissanhoitoon.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Ja sitten tuli talvi
Noin tuhat tilheä ei voi olla
väärässä. Niiden tulohan ennakoi talvea. Luontoäiti järjesti
melkoisen yllätyksen heittelemällä reilun kymmenen senttiä lunta
maisemaan ennen marraskuun alkua.
lauantai 20. lokakuuta 2012
Tilhet tulivat
Syksy on edennyt sateen ja lämpimän
merkeissä. Lokakuu on lopuillaan, mutta meillä ei ole vieläkään
ollut pakkasöitä tai edes hallaa. Pihlajanmarjoja on ollut paljon,
ja maistelinkin, missä puuussa olisi makoisimmat marjat. Sitten jäin
odottamaan sitä hallayötä, joka tekisi marjat vielä makeammiksi.
Mutta se on ilmeisesti aina turhaa. Tilhet ehtivät joka kerta ensin.
Ne tulevat kuin heinäsirkkaparvi, jonka jälkeen puut ovat tyhjät. Niiden kunniaksi on sanottava, että niitten helisevää ääntä on hauska kuunnella. Ja onneksi ne eivät niin piittaa ruusunmarjoista. En tiedä, olisiko tässä toisaalta ollut aikaakaan riipiä pihlajanmarjoja, kun eläkepommini jäi suutariksi.
Maisemat alkavat avartua. Vaahterat ja tammet karistavat lehtiään. Koivuissa on vielä kaunista keltaista, mutta kovaa vauhtia ovat koivunlehdetkin putoamassa.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Silakkamarkkinat 2012
Helsingissä järjestettiin taas silakkamarkkinat. Keskiviikkoiltapäivä oli jälleen sään puolesta otollinen. Kaksi päivää oli satanut, mutta keskiviikkona jopa aurinko näyttäytyi.
Kauppatorille vie raitiovaunu. Niitä on nykyään sangen kirjava joukko.
En tiedä, katselinko viime vuonna markkinoita riittävän laajalti. Mutta minusta vaikutti siltä, että tapahtuma oli kovasti levinnyt. Vain laivoja oli mielestäni vähän. Sen sijaan kauppiailla oli käytössään Helsingin yleismarkkinakojuja, niitä pieniä, punaisia koppeja, jotka ilmestyvät kaupunkikuvaan milloin mihinkin tarkoitukseen.
Kauppahallissa oli hiljaista. Mutta torilla kauppa taisi käydä. Ainakin se oli paikoin hyvin kuuluvaa.
Kauppatorille vie raitiovaunu. Niitä on nykyään sangen kirjava joukko.
En tiedä, katselinko viime vuonna markkinoita riittävän laajalti. Mutta minusta vaikutti siltä, että tapahtuma oli kovasti levinnyt. Vain laivoja oli mielestäni vähän. Sen sijaan kauppiailla oli käytössään Helsingin yleismarkkinakojuja, niitä pieniä, punaisia koppeja, jotka ilmestyvät kaupunkikuvaan milloin mihinkin tarkoitukseen.
Kauppahallissa oli hiljaista. Mutta torilla kauppa taisi käydä. Ainakin se oli paikoin hyvin kuuluvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)