Syksy saa

Syksy saa toden teolla. Viime viikolla saariston ruska oli kauneimmillaan. Välillä puhalsivat myrskytuulet, satoi rakeita ja salamoi. Näiden sääilmiöiden seurauksena lehdet ovat putoilleet urakalla, ja maisema alkaa olla melko avara.

Kävin eräänä päivänä katsastamassa Lövön sillan, jonka kansielementtejä asennettiin reilu vuosi sitten. Siltahan avattiin liikenteelle jo keväällä. Vihkiäiset pidettiin vähin äänin eräänä elokuisena maanantaina. Ilmeisesti mitään kansanjuhlaa ei ollut tarkoituskaan järjestää.



Syyspuuhiin kuului meillä puiden pinoaminen. Kesällä hankitut puut olivat odotelleen pinoajaansa. Kissat seurasivat mielenkiinnolla tapahtumien kulkua. Viime aikoina ne ovat tulleet enimmäkseen kotiin yöksi ja ovat omaksuneet vanhan nukkumapaikkansa nojatuolissa.

Syksy alkaa näkyä myös paikallisessa vihannestarjonnassa. Tienvarsikaupan laarit alkavat olla tyhjillään. Mehua ja hilloa sekä erilaista kestävämpää kasvikunnan tuotetta oli myynnissä vielä viime viikolla.

Silakkamarkkinat

Syksy saa vääjäämättä. Vaikka on ollut melko lämmintä, niin ruskan värit valtaavat maiseman. Helsingin kalatapahtuma eli Stadin Silakkamarkkinat järjestettiin taas lokakuun alussa, kuten perinteisesti on ollut tapana vuodesta 1743 asti.

Markkinaviikon sää oli epävakainen, mutta keskiviikkopäivä oli kaunis. Kalamiehen muijan piti hakeutua tutkimaan, mitä kalaherkkuja oli tarjolla.

Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa, kun olen edellisen kerran käynyt markkinoilla. Todennäköisesti se on tapahtunut viime vuosituhannen puolella. Muistikuvissani väkeä parveili myyntiveneiden ympärillä ja kauppaa tehtiin jokseenkin hartaassa ilmapiirissä.

Näinä päivinä kalakauppiaalta vaaditaan myös jonkinlaisia stand up -taiteilijan lahjoja. Useammatkin kauppiaat pitivät pienimuotoista showta, jolla houkuteltiin asikkaita ostamaan kaksi kalapurkkia kympillä ja leivät iltapalaksi.

Itse päädyin ostamaan pari purkkia maustekalaa. Ne olivat vuoden maustekalapalkittua laatua. Vielä ei ole maistettu, mutta mielenkiinnolla odotan, ovatko parempia kuin omamme, joitten tekemisestä tosin on mennyt muutama vuosi. Viime aikoina Kemiönsaarella ei ole saanut ostaa kilohailia. Troolarit vievät saaliinsa muualle, ja kalan hankkiminen merestä omin voimin on liian työlästä. Verkot pisäisi viritellä kauas ulkosaaristoon, eikä se enää ole oikein ekologistakaan.