perjantai 17. syyskuuta 2010

Kissanhoitoa

Annoin toissa päivänä kissoille matolääkkeen, Drontalia. Se meni tällä kertaa melko helposti Mirrille, joka tuntui pitävän makuvivahteesta. Sen sijaan Tekir, joka yleensä on suhtautunut melko flegmaattisesti pillerinsyöttöön, rupesi nyt jemmaamaan tabua poskeen. Kesäkuussa annoin kissoille Axiluria, jota pitää antaa kolmena peräkkäisenä päivänä. Siinä on kaksi päivää liikaa.

Entinen Kissa oli oikea riiviö. Sen lääkitseminen vaati sekä voimaa että viekkautta. Sehän liittyi joukkoomme aikuisena, joten sillä säilyi terve epäluulo lääkintätoimia kohtaan. Jos aikoi saada pillerin kissaan eikä esim. itseensä, oli kaksi vaihtoehtoa. Vaihtoehto yksi oli se, että ahdistettiin kissa nurkkaan, istuttiin sen päälle ja tungettiin pilleri kurkkuun. Sen jälkeen istuttiin vielä kissan päällä, kunnes se nielaisi. Vaihtoehto kaksi, jonka keksin myöhemmin, oli sellainen, että kissa kiedottiin suureen froteepyyhkeeseen niin, ettei yksikään liukas tassu terävine kynsineen päässyt livahtamaan paketista. Sitten pilleri kurkkuun ja odottamaan sen nielemistä.

Toinen kissanhoitotoimi oli kaulapantojen asentaminen. Pannat ovat jo pitkään lojuneet jossain kätköissä, mutta päätin viikko sitten, että laitan ne kissoille. Täällä päin on joskus ollut tapana syksyn tullen hävittää villikissat, jotka tunnistetaan siitä, ettei niillä ole pantaa. En nyt juuri ole kuullut projektin olevan suunnitteilla, mutta pantaan voi myös laittaa tiedon, mihin naapuri voi palauttaa kissan, jos on kyllästynyt ruokkimaan sitä.

Tekir ei oikein pitänyt koristeestaan. Se riitti juuri ja juuri sen tukevan kaulan ympärille. Mirrille taas panta oli vähän iso, mutta pysyi sentään paikallaan. Alkuun kissat raapivat kaulureitaan innolla. Se näkyy aamukomennusvideolla.


Nyt helyt on poistettu. Ne ovat kuminauhaa, joka on kudottu sitkeästä keinokuitulangasta. Raapimisen seurauksena nauhoista on purkautunut pitkiä langanpätkiä. Mirriltä jouduin leikkaamaan kaulan ympärille kiertyneen säikeen. Tekir taas oli niellyt metrin verran lankaa.

En muista enää, mistä ostin tuotteet. Eläinkaupasta kyllä, mutta enpä tiedä, mihin lähtisin niitä palauttamaan. Kuminauha ja tarrakiinnitys vaikuttavat kyllä hyvältä keksinnöltä. Jos panta tarttuu jonnekin, kissan voimilla nauha joko luistaa pään yli tai tarra aukeaa eikä kissa jää pantansa vangiksi. Mutta tämä materiaali kyllä pitäisi poistaa markkinoilta.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti