Siedätyshoitoa Lady Mirrille

Kissaprojektimme, jonka alkuperäinen tarkoitus meni kiville, tuntuu edistyvän. Mirrillä on edelleen omallä sisäänkäynnillä varustettu asunto, mutta Pikku-Tekir on havainnut, että sinne on suhteellisen helppo mennä. Ovethan ovat raollaan, että Mirri pääsee kulkemaan. Ja niin pääsee myös Tekir.

Tekir olisi suunnattoman kiinnostunut isosta kissasta, joka taas ei voisi olla vähempää kiinnostunut pennun lähestymisyrityksistä. Nykyään Mirri ja Tekir löytyvät useimmiten Mirrin asunnosta. Mirri makaa omalla paikallaan sohvalla. Tekir saattaa olla sohvan alla tai sängyn päällä. Tässä suhteessa ollaan edistytty. Mirri ei enää viitsi sähistä ja murista vain siksi, että kissanpentu on lähettyvillä.

Eräänä päivänä kissat innostuivat kiipeilystä. Mirrihän on mielellään kiipeillyt sireenipensaissa. Nyt Tekir meni perässä ja pisti vielä paremmaksi. Mirri on sen verran tukevoitunut, ettei se enää pääse kaikkein pienimmille oksille. Tekirillä taas on varaa kehittää mahalihaksiaan. Mirri olisi suoriutunut tavanomaisessa kunnossaan siitä kuperkeikasta, joka pudotti Tekirin oksalta.

Ymmärrän Mirriä jossain määrin. Tekir alkaa olla jo aika iso. Joskus, se oikein riehaantuu kotona, se tekee valtavia loikkia paikasta toiseen. Jos ponnistusalusta sattuu olemaan ihminen, niin kynnenjäljet jäävät helposti näkyviin.

Siedätyshoitoa tarkkaillessani olen huomannut, että Tekir haluaa hypätä Mirrin päälle milloin mistäkin päin yllättäen. Sellaisesta hermostuisi ehkä hyväluontoisempikin kissa. Ja Mirri on hyvin omapäinen eikä välttämättä viihdy sylissäkään, ellei ole itse tullut. Mietin ratkaisua tähän ongelmaan ja päädyin ostamaan netistä pari kissatelttaa. Ne on siis kissalle tarkoitettuja nukkuma- tai piilopaikkoja. Jos saisi Mirrin tykästymään moiseen, niin se ainakin vähentäisi yllätyshyökkäyksiä ja ehkä saisi Ladyn myötämielisemmäksi Tekirin läsnäololle. Odotan mielenkiinnolla postin tuloa.