Kasvitiedettä Turussa

Käytiin syyskuun 15. päivänä sisareni ja hänen tyttärensä kanssa katsomassa kasvitieteen puutarhaa Ruissalossa. Paikkahan on Kasvin itsensä vaalima, vaikka hän nykyään onkin emeritusylipuutarhuri. Päivä oli viimeinen varsinainen kesäpäivä, melko lämmin ja aurinkoinen. Tuuli oli kova, mikä enteili tulevia sateita.

Ruissalon alue on käsittääkseni huomattavasti laajempi kuin Helsingin kasvitieteen puutarhat. Vanhoissa Kaisaniemen kasvihuoneissa on tietenkin historiaa, mutta Helsinkiin ei tahdo mahtua niin paljon esim. puulajeja esittelevää aluetta kuin Ruissalossa. Helsingin uutta Kumpulan aluetta olen ihaillut vain sen rakennusvaiheessa, kun ajelin polkupyörällä sen ohi omalle kasvipalstalleni. Palstan olen luovuttanut kauan sitten, joten pitäisi tehdä eri retki tutustuakseen Helsingin uudempaan kasvitieteeseen.

Ruissalon puutarhalle mennessä polun varressa oli merkki, jonka mahdollinen sanoma valkeni, kun oltiin pionimäen lähettyvillä. Merkki oli vanerinpalalle maalattu tammenterho. Sen olisi voinut laittaa liikennemerkkien varoituskilven tapaiseksi. Pionimäellä nimittäin yksi tammi varisti terhojaan niin terhakkaasti, että sai varoa päätään.

 

Puutarhan kasvihuone ei ollut auki, mikä oli pikku pettymys. Viimeksi käydessäni kasvihuone oli rakenteilla. En ole koskaan onnistunut pääsemään sinne sisälle.

Syksyn läheisyys näkyi puutarhan kasvistossa, vaikka paljon kasveja oli vielä kukassa. Kuivuus näytti myös tehneen tehtävänsä. Pitkä kesä on myös tehnyt omat temppunsa kasveille. Ruissalossa pensasmanoliassa oli runsaasti hedelmiä, mutta yksi yksilö oli päättänyt ruveta myös kukkimaan. Normaalistihan kukinta on keväällä. Meidän pihalla taas juhannusruusut kuvittelevat, että on keskikesä!

Sisareni tiesi kertoa, että puutarhassa oli lummelampien välissä kesällä aloitettu kalkkiniittykokeilu. Niitty oli kyllä paikallaan, mutta niittykasveista ei yksikään ollut enää kukassa. Lumpeet voivat hyvin ja eri sävyisiä lumpeenkukkia oli paljon. Västäräkillä näytti olevan hyönteisapajat lumpeenlehtien päällä.

Niittyalueella oli esillä myös veistoksia. Muutamat olivat melko veikeitä.

Kaiken kaikkiaan Runsalan-reissua voi suositella kenelle tahansa, joka pystyy liikkumaan vaikka vähän vaivaisestikin. Kesemmällä olisi varmaan enemmän nähtävää. Ruusut ja pionit ovat parhaimmillaan alku- ja keskikesällä. Aivan keväällä voi nähdä melko eksoottisia kasveja, jotka viihtyvät vain Ruissalon erittäin suotuisissa oloissa. Myöhempään syksyllä taas pääsisi näkemään eksoottista ruskaa.