Elokuu ja syyskuun alku ovat olleet
varsin tapahtumarikasta aikaa. Kun menetimme Tekirin, Mirri oli
pitkään outo. Se ei oikein tullut kotiin eikä ollut halukas
leikkimään, kuten yleensä. Se vaikutti kaipaavan jotain.
Arvelimme, että se kaipaisi kissaseuraa, kun oli koko ikänsä
tottunut olemaan toisen kissan kanssa. Mirri on tukevoitunut veljensä
kuoleman jälkeen. Voiko kissa syödä suruunsa? Vai oliko kyse vain siitä, että Mirri vihdoinkin sai syödä rauhassa? Aikaisemmin Tekir meni aina sen ruokakupille. Mirri taas ei mennyt Tekirin kupille, vaan lähti pois. Tämä taisi olla sen hoikkuuden salaisuus.
 |
| Mirri on pulskistunut ja kasvattanut itselleen talviturkin. |
Loppukesä on kissojen satokautta.
Katselin netin lemmikkipalstoilta kollipentuja kohtuuetäisyydellä
paikoista, joissa liikumme. Vaatimuksena oli, ettei kissa ole
kovin tummasävyinen. Kokemusta on mustasta ihmisystävällisestä
kissasta, johon ulkona syyspimeässä kompastui. Järvenpäästä löytyi
kaksi luovutusikäistä keltaista kollipentua. Rohkeampi ja
isompikokoinen valikoitui mukaan. Kalamies sai valita kaverille nimen. Kuinka
ollakaan, se on Tekir, tällä hetkellä vieläkin kovin pieni.
Tulin kotiin Pikku-Tekirin kanssa melko
myöhään elokuun viimeisen tiistain iltana. Tulokas katseli ympäristöään aikansa, söi
ja joi ja tuotti ilmeisesti jätökset jonnekin nurkkaan. Meillä kun
sattui olemaan vain puupellettejä kissanhiekkana. En ollut
ajatellut, että se on liian karkeajakoista pienen pennun
tassuilla kaavittavaksi. Hain ulkoa ruohonkortta, jolla leikittiin. Se ja
paperipallot toimivat hyvin. Äidin kotoa oli saatu myös oma lelu, linnun höyhen, joka varmaan lohdutti oudossa tilanteessa. Me vanhukset väsyttiin pian puolen yön
jälkeen. Tekir tuli sänkyyn meidän väliin nukkumaan.
Puoli viisi aamulla Mirri raapi ovea.
Se tuli sisään ja söi vähän, mutta jähmettyi suolapatsaaksi, kun
näki, että talossa oli jo joku. Olin haaveillut, että naaras
hyväksyisi pikkuisen pennun. Mutta mitään suojeluvaistoa ei
herännnyt, vaan lähinnä murinaa ja halveksiva sähähdys. Fyysistä
väkivaltaa ei esiintynyt, vaikka kissat olivat aivan lähekkäinkin.
Mirri halusi ehdottomasti ULOS. Vein sille ruokakupin portaille. Se
söi vielä vähän ja sitten lähti. Päivän mittaan se oli jossain
vaiheessa tulossa kotiin, mutta muisti saman tien, mitä täällä
oli ja pyörsi takaisin.
Koska Mirriä ei millään ilveellä
saatu kotiin, piti jotenkin järjestää sille suojapaikkaa, ettei se
vallan villiintyisi. Majoitettiin se kalamiehen huoneistoon, missä
se on mielellään käynyt muutenkin. On viety sille ruokaa ja
vesikuppi. Kermallakin on lahjottu ja herkkupatukoilla. Olen käynyt
harjaamassa ja leikkimässä Mirrin omalla kaakelinarulla. Kaikki
kelpaa - paitsi Tekir.
Kissat kohtaavat jokseenkin päivittäin
ulkona. Kaava on joka kerta sama. Mirri murisee ja sähisee.
Pikku-Tekir ihmettelee, mikä isoa kissaa vaivaa. Jos keskinäinen
välimatka alkaa ahdistaa, Mirri perääntyy. Tekir
haluaisi leikkiä ison kisun kanssa, mutta Lady ei ole myötämielinen.
Nykyjärjestely toimii tällä
hetkellä, kun ulkona on lämmintä. Voidaan pitää Mirrin
huoneiston ovi auki, että se voi kulkea sisään ja ulos omia
aikojaan. Mutta talven tullen käy kyllä hankalaksi pitää ovet
selällään. Ja huoneen lämpötila saattaa laskea jo Mirrinkin
mukavuusalueen alapuolelle.
Pikku-Tekir taas on niin hellyttävä,
kuin pieni kissanpentu vain voi olla. Se on kovasti kasvanut
parissa viikossa. Tällä hetkellä sen suurin mielenkiinnon kohde
ovat hyönteiset. Ulkona on kaikenlaista siivekästä liikkuvaa,
jonka perässä on hauska juosta. Tekir viihtyy jo joitain aikoja yksinkin
ulkona. Sen mielipaikkoja on talon viereisen sireenipensaikon alusta,
aivan kuin edesmenneen kaimansa pentuaikoina. Pensas on niin tiheää,
ettei sinne pääse isompi eläin eikä harakoiden
ilmahyökkäyksiäkään tarvitse pelätä.
Sisäleikeissä Tekir käyttää hyväkseen kaikkea, mitä löytyy.
Se myös juoksee kaiken yli, ihmisten, sängyn ja tuolien, jos on vauhti
päällä. Toistaiseksi mitään ei ole mennyt rikki. Sitten on omia leluja. Nykysuosikki on leluhiiret, joita
ostin viime viikolla muutaman lisää eläinkaupasta. Tekiristä on
myös hauska leikkiä kantokorinsa kanssa. Se menee sinne sisälle ja
välillä leikkii lelulla, jonka ripustin korin oveen, kun tultiin
Järvenpäästä kotiin.
 |
| Tekir, oma froteepyyhe ja leluhiiri. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti