maanantai 4. marraskuuta 2013

Eläinten Istanbul

Istanbulissa kuten useimmissa suurkaupungeissa elää ihmisten rinnalla erilaisia eläinpopulaatioita. Kissa ja koira ovat näkyvimmät otukset, joihin Istanbulissa törmää. Lisäksi ulkona näkee siipikarjaa, lähinnä Bosporin rannoilla. 

Kuluvan vuoden syksyllä on herättänyt keskustelua, kun Romanian presidentti vaati lakia, jonka perusteella Bukarestin arviolta 60 000 kulkukoiraa voitaisiin tappaa. Sama ongelma riivaa useita suurkaupunkeja. Istanbulissa asiaan on puututtu toisella tavalla.

Kulkuoirilla on Istanbulissa korvamerkki. V. 2004 Turkissa säädettiin eläinsuojelulaki, jonka perusteella kaupungin hallinnossa tehtiin päätös, että villiintyneiden koirien laumoista pitää päästä eroon. Koirat otettiin kiinni. Osa koirista, sairaat ja agressiiviset, hävitettiin. Osa sai uuden omistajan, osa sai jäädä kadulle asumaan. Nämä koirat rekisteröitiin. Niille laitettiin mikrosiru, jonka perusteella niiden elämää voidaan seurata. Koirat steriloitiin ja rokotettiin. Niiden terveydentilaa seurataan ja ne saavat tarvittavat uusintarokotukset sekä sairastuessaan eläinlääkärin hoidon.



Eläinsuojelijoita toimenpide kauhistutti. Arvatenkin yli puolen miljoonan villin hännänheiluttajan käsittely ei ole välttämättä ollut hellää ja yksilöllistä. Mutta näinä päivinä jäljellä olevien koirien elämä näyttää varsin leppoisalta. Rekisteröidyillä koirilla on korvassaan näkyvä merkki, vähän kuin EU:n nautakarjalla, jota nämä koirat myös jossain määrin muistuttavat. Ne ovat usein vähän ylipainoisia, rauhallisia otuksia, jotka eivät paljon piittaa ympäristön hyörinästä.



















Kissa on toinen ihmisen seuralainen, joka luonnollisesti on ottanut paikkansa kaupungin sokkeloissa. Vaikka turkkilaiset ole erityisen uskonnollisia, islamin kulttuuri on tietenkin läsnä. Islamissa kissalla on oma roolinsa. Tosin sellaisia villikissalaumoja, joita joskus on nähnyt välimerellisen ravintoan liepeillä, ei ole ainakaan Istanbulin keskusta-alueella. Ravintoloitsijat hätyyttelevät kissoja kauemmas. Sitä paitsi useimmilla kissoilla on omistaja tai ainakin jonkinlainen huolenpitäjä. Jotkut istanbulilaiset käyvät tietyissä paikoissa ruokkimassa ulkona liikkuvia kissoja. Siellä käy varmaan saaliinjaolla niin villikissoja kuin kotikisujakin. Ehkä jonkun kissan omistaja voi ihmetellä, kun mirrille ei maistu kotiruoka. Seurassahan on aina mukavampi syödä.

Kotikisu Beyoglussa
 
Mihin tänään mentäisiin syömään?

Kissojen ruokasali, johon saavutaan illalla.

Palan painikkeeksi on mukava ottaa torkut.





















Siipikarjaa pidetään myös Istanbulin kaupunkialueella. Lintutarhoihin törmää lähinnä Bosporin rannoilla. Ehkä niitä on muuallakin, mutta rantakaistaleella etenkin ankat viihtyvät, kun voivat välillä pulahtaa veteen. Erään ravintolan edustalla tepasteli pari ankkaa, jotka omistajan kertoman mukaan olivat osaksi lasten huvina, mutta loppunsa ne näkisivät ruokapöydän kunniapaikalla. 



Villien kaupunkilintujen ruokinta herättää meillä Suomessa usein tunteita. Kun ihmiset kaatavat suuria määriä linnunruokaa maahan, siitä saattavat rotat käydä korjaamassa pimeällä leijonanosan. Istanbulissa näyttää olevan toisin. Rottia ei ilmeisesti pelätä tai niitä ei ole otettu huomioon. Linnuille on järjestetty juomapaikkoja, joiden kylteissä ei luekaan, että lintujen ruokinta olisi kielletty. Sen sijaan kyltti kehottaa kostuttamaan linnuille tarkoitetun leivän ja olemaan jättämättä sitä juoma-astiaan. 
 

 
Keskustassa pulujen ruokinta on suorastaan bisnestä. Galatan sillan Eminönün puoleisen Uuden Moskeijan pihalla on lauma puluja, joille voi ostaa murua paikalla olevilta linnunruokakauppiailta. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti