Lauantaiaamu oli aurinkoinen, mutta ennen kuin kerkesi kissaa sanoa, tuli sadekuuro ja kasteli kaiken. Kuitenkin oltiin päätetty toisen paikallisen tohtorin kanssa lähteä etsimään suppilovahveroita. Toinen tohtori ei ole tuhti, päinvastoin. Hän kätkeytyy ohuemmankin männynrungon taakse ja ajoittain metsässä kulkiessa huolestuin, että hän on ehkä eksynyt. Mutta hyvin pysyttiin yksissä ja sieniä löytyi.
Suppilovahveroita on tänä syksynä enemmän, kuin ehkä koskaan olen nähnytkään. Todennäköisesti niitä löytyisi meidän mäestäkin, mutta jos ajaa pienen matkan vähän tasaisemmalle paikalle, poimiminen on helpompaa.
Päädyimme kivikautiselle asuinpaikalle, missä on helppokulkuista maastoa. Ja sieniä löytyi välittömästi. Ei suorastaan pääässyt kulkemaan ilman, että sieniä olisi ollut näköpiirissä. Piti paikoin varoa astumasta niiden päälle. Reilussa tunnissa saimme kumpikin vasumme täyteen ja lähdimme tutkimaan Söderlångvikin omenatarjontaa.
Söderlångvikissa on laajat omenatarhat, ja lauantaina oli tarjolla maistiaisia kotimaisista omenalajikkeista. Kasvitieteilijä Aarno Kasvi olisi ollut myös tavattavissa. Omenamaistiaiset oli mainio tilaisuus tutustua kotimaisiin omenalajikkeisiin. Kaikki maistamani olivat hyviä, mutta vasta kun niitä sai vertailla näin samalla kertaa, pääsi vähän jyvälle siitä, mitä eroja lajikkeissa on.
Söderlångvikin kahvila oli myös auki. Kahvila sijaitsee entisessä navettarakennuksessa. Seinillä on paikallisten taiteilijoiden töitä, jotka koristivat myös pyöreän kabinetin, arvatenkin entisen AIV-tornin, seiniä. Omenapäivän kunniaksi pöydät oli koristeltu kynnttilöin ja omenoin. Nautimme erinomaiset omenaviinerit kahvin kanssa.
Sunnuntai valkeni myös aurinkoisena ja rupesin miettimään marjareissua. Päätimme lähteä samalla naisvahvuudella kuin sieniretkellekin. Ensimmäinen puolukkapaikka osoittautui melko köyhäksi, samoin toinen. Vaihdettiin paikkaa tyystin toiseen metsään, mutta kovin satoisaa paikkaa ei löydetty. Käytiin erään pienen suon reunassa, missä puolukkaa kasvaa suosta nousevien mättäiden päällä. Joskus siellä on ollut hyvinkin antoisaa, mutta nyt sai marjoja etsiä etsimällä. Lopulta löysimme kantarelleja ja mustia torvisieniä ja otimme ne talteen vaatimattoman puolukkasaaliin lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti