Loma lopuillaan

Viimeinen lomaviikko on menossa. Toistaiseksi loma on toiminut ihan hyvin kesälomana ainakin säiden puolesta. Silloin tällöin on ollut sadepäiviä ja välillä vähän viileämpää, mutta enimmäkseen päivät ovat olleet kauniita ja kesäisen lämpimiä. Kesemmällä oli aika rajuja ukonilmoja. Jonkin verran on jyrissyt vieläkin silloin tällöin.

Sadonkorjuuta on harrastettu oikein olan takaa. Ensimmäiseksi korjattiin mustaviinimarjoja. Ne olivat todella makeita ja niitä tuli enemmän kuin koskaan nykyisistä pensaista. Parikymmentä litraa sain talteen talven ”pakkomehuja” varten. Se paikkasi mustikkapuutoksen. Pääsinhän toki muutaman kerran mustikkaankin, mutta mitään ihmeellisiä apajia ei täällä päin ollut. Paikoitellen oli vähän enemmän marjoja, mutta ei mitään sellaista, kuin ilmeisesti Itä-Suomessa oli.

Mustikka-aikaan oli vielä lämmintä ja metsäteiden varsilla näki paljon perhosia. Varsinkin sinisiipiä oli runsaasti. Perhoset kokoontuivat tielle, missä muurahaiset ahdistelivat niitä ilmeisesti toivoen saavansa osansa niiden makeasta ulosteesta. Sinisiivet eivät olleet järin ihastuneita lähentelystä.

Sieniä on saatu myös ihan mukavasti. Tänä vuonna ei ollut mitään tatti-invaasiota, mutta muita herkullisia sienilajeja on toki löydetty. Kantarelleja saatiin heti elokuussa. Nyt syyskuun puolella niitä löytyy edelleen ihan mahtavasti. Orakkaita on myös löytynyt kohtuullisesti. Ne on olleet nyt ihan puhtaita. Joskus orakkaisiin ehtii mato jos toinenkin ennen meitä. Viimeisimmällä sienireissulla törmättiin yllättäen mustiin torvisieniin. Niitä kasvoi vanhalla kantarellipolullamme, jossa kyllä käy muitakin sienestäjiä. Mutta eivät olleet muille kelvanneet.

Puutarhassa on muutakin kuin marjapensaat. Omenapuissa on vähintään kohtalainen sato. Sisareni otti jonkin verran niitä vihreitä omenoita, jotka putoilevat puusta itsekseen. Niissä on miellyttävä, mieto maku, mutta harvoin jaksan itse ruveta laittamaan niitä, kun pitäisi enimmäkseen keräillä ne puun alta. 

Luumuja on taas tänä vuonna todella runsaasti. Taalintehtaalla on vanhastaan kasvatettu lajiketta Yleinen punaluumu, joka on kova leviämään ja tuottaa ajoittain rusaan sadon. Meillä on muutama oma puu, joiden oksat notkuvat luumujen painosta. Niiden kasvupaikka on vähän varjossa, joten ne eivät ole vielä oikein kypsiä. Kävimme sen sijaan poimimassa luumuja meidän lähellä olevasta pensaikosta. Siinä on todennäköisesti ollut joskus talo ja sen peruja luumut, jotka kasvavat nyt villinä pensaikkona. Tosin samanlaista villiä luumukasvustoa näkee Kemiönsaarella aika oudoissakin paikoissa. 

Kypsät luumut ovat todella makeita ja herkullisia syötäväksi sellaisenaan. Niissä on vain sama vika kuin niin monessa muussakin puutarhan tuotteessa. Satokausi on kovin lyhyt. Lisäksi tämän vuoden luumuissa on paljon muumiotautia. Ja luumut ovat maistuneet myös toukille. Mutta kohtuullisella vaivalla ne saa sellaiseen kuntoon, että voi joko pakastaa tai keittää hilloa. Molempia on tehty.