sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Sienikeittoaineksia

Suppilovahvero on lokakuun sieni. Kemiönsaarella se on myös marras-, joulu- ja tammikuun sieni, ellei tule lunta. Monena jouluaattona on käyty sienessä. Suppilovahveroita ei oikein voi välttää, jos vain viitsii mennä metsään. Harva syksy on niin rutikuiva, ettei niitä olisi poimittavissa.

Suppilovahvero on siitä kiitollinen sieni, että se toipuu pienestä pakkasestakin. Osa kasvustoista tuhoutuu, mutta tilalle kasvaa uusia sieniä. Viime vuonna oli pisin sienikausi, mitä Taalintehtaalta muistan. Kävin sienessä tammikuun alkupäivinä. Lumi ja pakkaset katkaisivat lupaavasti alkaneen kauden tammikuun puolen välin paikkeilla. Mutta lumen tuloon asti sienet todella kasvoivat. Kävin aina samoissa paikoissa ja poimin tuntemani paikat tyhjiksi. Kun seuraavana viikonloppuna pääsin uudelleen metsään, sieniä oli taas noussut. Eikä ystävämme suppilovahvero petä nytkään. Kauniin loppusyksyisen päivän kunniaksi päätin käydä hakemassa sienikeittoainekset.







Sienipaikkamme on viehättänyt kauneudellaan jo tuhansia vuosia sitten. Paikalla on kaivausten mukaan asuttu kivikaudella, joka loppui Suomessa noin v. 1500 eaa. Noihin aikoihin sienimetsämme on ollut meren rantaa. Jääkausi painoi maankuorta Fennoskandian alueella. Jääkausi puolestaan päättyi n. 11500 v sitten eli vajaa 10000 v eaa. Jään sulaessa synty Litorinameri, jolla nimellä kutsutaan 8000-4500 vuotta sitten esiintynyttä vesialuetta, joka sittemmin on kutistunut Itämereksi ja sen lahdiksi. Näillä rannoilla asuivat, metsästivä, kalastivat, marjastivat ja ehkä sienestivätkin esi-isämme. Metsää on kasvanut, tuhoutunut, kaadettu, hoidettu ja harvennettu, mutta aina vain käytämme samoja luonnonvaroja kuin esi-isämme. Kivikauden ihmiset tiettävästi käyttivät myös sieniä ravintonaan.

Kivikauden asuinpaikalla on vieläkin pieni puro. Siihen tulee vettä ylempänä metsässä olevilta suoalueilta. Kesällä puro saattaa kuivua kokonaan. Viime kesän kuumuudessa puro oli vedetön useita viikkoja. Tällaisia mutkittelevia puroja on Kemiönsaaren metsissä useampiakin.





Postilaatikko ei luultavasti kuulunut kivikauden ihmisen varusteisiin. Mutta siihen voi jättää palautetta Museovirastolle, joka hoitaa paikkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti