Lokakuu on ollut varsin kaunis. Muistelin, että lokakuu olisi synkkää ja sateista aikaa. Mutta nyt on ollutkin enimmäkseen poutapäiviä. Ruskan värejä on vielä näkyvissä, ja monena päivänä on ollut aurinkoista.
Olen ollut taas työelämässä, missä lääkäripula tuntuu vain kiihtyvän. Eräs potilas kertoi käyneensä vastaanotolla, missä lääkäri oli puhunut vain englantia. Tosin se on paljon enemmän kuin se, ettei lääkäri puhu mitään, mitä olen kuullut myös tapahtuneen. On myös nähty, että lääkäreitä "headhuntataan" paikoin löytöpalkkion kera.
Näinä aikoina tulee mieleen, voisiko lääkärin vastaanotolla käyttämää työaikaa vähentää vähentämällä sitä kirjaamisen määrää, mitä lääkärien edellytetään tekevän tuottaessaan tekstiä potilasasiakirjoihin. Vain taivas tuntuu olleen rajana, kun bittinikkarit ovat muokanneet luomuksiaan, joitten ”avulla” lääkärikunta tuottaa potilasasiakirjoja. Potilastietojärjestelmät on pääsääntöisesti tuotu markkinoille keskeneräisinä. Lääkärilehdessä 42/2010 kerrottiin, että eräs järjestelmä oli yllättäen alkanut tulostaa laboratoriotulosten tilalle tutkimuksen hinnan. Hyvällä onnella ja henkilökunnan tarkkaavaisuudella tilanteesta selvittin ilman vahinkoja. Lisäksi järjestelmien yhdistäminen niin, että saataisiin aikaan kansallinen terveysarkisto, tuntuu olevan ikuisuusprojekti.
Tuhtitohtorin uran alkuaikoina lääkärinvastaanotolla oli vakiovarusteena kirjoituskone ja sanelulaite, joista hövelimmissä paikoissa käytettiin viimemainittua. Ensin mainittu oli yleisin työkalu. Terveyskeskuksissa oli taipumus vähentää työvoimakustannuksia konekirjoituspuolelta. Kenellä olisi tarvetta tulla konekirjoittajan vastaanotolle? Niinpä lääkärit lienevät edelleen valtakunnan parhaiten palkattuja konekirjoittajia.
Dos-pohjaisissa ohjelmissa oli se hyvä puoli, että niitä ei ollut liian pitkälle ns. strukturoitu. Oli paikka, jonne kirjoittaa käynnin tiedot. Sitten ohjelma pystyi tekemään reseptin ja sairaslomatodistuksen, joille oli omat pohjansa. Kovin monimutkaisille lausunnoille ei ollut valmiita pohjia. Usein käytettiin rinnalla paperilomakkeita, joihin teksti ilmestyi joko lääkärin tai konekirjoittajan kirjoituskoneesta.
Ensimmäinen Windows-järjestelmä, johon törmäsin, oli Softmedic, joka porskuttaa edelleen. Se on niin tuttu, että olen osittain sokea sen heikkouksille, joita toki löytyy. Mutta edelleen se on mielestäni parhaasta päästä yleistyökaluna yleisääkärin vastaanotolla.
Sitten tuli TT2000+, useimpien mielestä viimeinen merkki olisi saanut olla -. Se on rakennettu niin, että pohjalla oleva nettiselain on varannut funktionäppäimet, joten kaikki toimii hiirellä. Sen, kuten monen muunkin ohjelman, käytössä olisi hyödyllistä, jos lääkärillä olisi sellaiset veikkohuovismaiset välikädet, joista ainakin toinen voisi olla muotoiltu ääripäästään rullahiireksi. Kertomusta kirjoittaessaan näkee vain kulloinkin tekeillä olevan istunnon. Vanhat kertomukset pitää hakea eri reittiä. Tämän takia useampikin kollega olisi valmis kuristamaan ohjelmatuottajan. Ainakin, jos potilas on käymässä viidettä kertaa saman vaivan takia, olisi kovin hyödyllistä nähdä, mitä asiasta jo tiedetään. Toinen kuristuksen aihe on se, että kerrallaan näkee vain yhden asian. Siis kertomus-, laboratorio-, röntgen- ja kaikki ajateltavissa olevat osiot avataan yksi kerrallaan, suljetaan, avataan ...
Eräässä työpaikassa siiryttiin suhteellisen yksinkertaisesta DOS-ohjelmasta TT2000+-ohjelmaan. Sen seurauksena piti pidentää vastaanottoaikoja viisi minuuttia. Tietojen kirjaaminen vei niin paljon enemmän aikaa. Kun ennen otettiin vastaan neljä potilasta tunnissa, nyt voitiin ottaa vain kolme. Siis jos päivässä oli ennen vaikkapa 20 akuuttiaikaa, niin uuden ohjelman käyttöönoton jälkeen aikoja oli vain 15. Siis jos akuuttivastaanotolla ennen otettiin viikossa vastaan 100 potilasta, niin nyt 25 potilasta jäi pihalle, ja kolmessa viikossa tämän potilasmäärän hoitamiseen tarvittiin jo yksi kokonainen lääkäri yhdeksi viikoksi.
Mediatrissa taas ikkunointi on saatettu äärimmilleen. Ohjelmaa avatessa näkyy näytöllinen ikkunoita, joista ei aina tiedä, mitä niistä löytyy. Ohjelman ajatuksena on todennäköisesti ollut tuottaa 80-luvun sairaskertomuslehden näköistä lopputulosta. Sen aikaansaaminen vaatii pienen neliön jahtaamista pitkin näyttöruutua. Neliö eli ”töpseli” on näytöllä oleva painike, jolla pääsee aloittamaan kirjoittamisen. Sitä pitää vähän väliä klikata. Mutta jos osuu vähän sivuun, se hypähtää pois paikaltaan. Eräs ystäväni totesi, että sehän on kuin videopeli. Niissäkin usein jahdataan ruudulla liikkuvaa kohdetta.
Pegasos, runoratsu, oli ennen vaatimaton DOS-ohjelma vaatimattomin Windows-lisin. Nykyversio onkin sitten sellainen mammutti, että se jyrää alleen. Siinä on samanlainen töpseli kuin Mediatrissa. Se pysyy paikallaan, joten peliominaisuuksissa hävitään. Molemmissa ohjelmissa on ystävällisesti autettu kirjoitustaidotonta lääkäriä laittamalla reseptiin valmiiksi teksti ”tablettia kertaa päivässä”. Väleihin on kai tarkoitus laittaa numeroita. Jos annostus on yksi tabletti päivässä, teksti saattaa näyttää aika hassulta.
Doctorex ei ole läheskään niin ”kehittynyt” kuin moni muu ohjelma. Siihen vain kirjoitetaan kertomusteksti ilman mitään strukturointia. Sekä TT:ssa, Mediatrissa että Pegasoksessa vaaditaan tiukka järjestys, siis: tulosyy, esitiedot, tilakuvaus jne.. Lokeroita on niin monta, että heikompaa hirvittää. Ihan kaikkia ei ole pakko täyttää, ja hämmästyttääkin, mihin niitä kaikkia tarvitaan. Doctorexin logiikka taas on Softmedicin käyttäjälle jotenkin nurinkurinen. Mutta riittävä yksinkertaisuus pelastaa sen tuntemistani ohjelmista kakkossijalle yleislääkärin päivittäistyökaluna.
Olin ajatellut ruveta bongaamaan ohjelmia, vähän niin kuin jotkut bongaavat lentokoneita. Puolen tunnin perehdytyksellä Pegasoksella ja Airbus A380:llä lentää jokseenkin yhtä hyvin. Ihmiselämän rajallisuus voi tosin kaataa lupaavasti alkaneen hankkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti