Lauantain sienisaalis oli sopiva kahden hengen keittoon. Sieniä oli pari, kolme litraa. Suppilovahvero on siitä kiitollinen sieni, että siinä ei ole toukkia. Ainoa hankaluus niiden puhdistamisessa ovat puiden neulaset. Suppilovahverossa nimensä mukaisesti on suppilo, johon parhaimmillaan mahtuu melkoinen määrä neulasia. Eiväthän ne myrkyllisiä ole, mutta kovin tikkuista soppaa on ikävä syödä. Isommat suppilovahverot halkaisen ja harjaan tarvittaessa enimmät roskat pois.
Sieniruokaan kuuluu mielestäni sipuli. Sitä saa laittaa ihan reippaastikin. Muuta maustetta ei välttämättä tarvitse, mutta itse käytän yleensä valkopippuria. Suolaa kannattaa laittaa varoen, jos raaka-aineissa on jotain valmiiksi suolaista, kuten tässä keitossa pekoni ja juusto. Suolaa en lisännyt lainkaan. Vettä tarvitaan sen verran, että voidaan puhua keitosta. Käytin reilun puoli litraa vettä sienistä irtoavan nesteen lisäksi.
Tämänkertaiseen keittoon laitoin myös perunaa. Se on oma keksintöni. Pekoni tuli mukaan ystäväni Liisan reseptistä. Persilja sopii mielestäni melkein kaikkeen ruokaan. Kantarelleihin ja suppilovahveroihin sileälehtipersilja antaa erityisen hyvän maun. Näin talven kynnyksellä kannattaa käyttää hyväksi kaikki vihreä, mitä pihalta vielä löytää. Niinpä käytin myös oreganon lehtiä keiton viimeistelyssä.
Selvyyden vuoksi tässä vielä keiton ainesluettelo. Kaikki mitat ovat "noin". Lähinnä sienet ovat pakollinen osio. Kaikkea muuta voi lisätä tai vähentää mieltymyksensä mukaan:
- 2-3 litraa suppilovahveroita
- 7 dl vettä
- 2 isoa sipulia
- 3 keskikokoista perunaa
- 150 g pekonia
- 100 g sulatejuustoa
- 50 g voita (perunoiden paistamiseen)
- 0,5 dl öljyä (sieni-sipuliseoksen paistamiseen)
- 1 tl valkopippuria
- sileälehtipersiljaa+tuoreita oreganonlehtiä
Afiyet olsun!
UPEA sienikeitto! taitavatsormet! Ei voi muuta kun ihailla! nami nami!
VastaaPoista