sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Puudieetti

Tekir ei tullut yöksi kotiin. Kalamies kuuli kissan naukumista illalla, mutta ei osannut paikantaa sitä. Aamulla ääni paikannettiin naapuritontin mäntyyn. Siellä Tekir tepasteli suuren oksan päällä edes takaisin surkeasti naukuen. 
















Inhorealistina ajattelin ensin, että kissa tulee alas, kun sen paino putoaa niin paljon, että se uskaltaa hypätä. Tarkemmin ajateltuani päätin kuitenkin käydä tutkimassa, voisiko kissan saada houkuteltua viereiseen pieneen koivuun. Männyn oksa kaartuu hyvin lähelle koivun runkoa. Jos kissa uskaltaisi mennä tarpeeksi pitkälle männyn oksalla, oksa taipuisi lähelle koivua ja kissa voisi hypätä koivun vähän vinolle rungolle.

Mirri oli myötätuntoinen ja avulias. Se kiipeili viereisiin mäntyihin ikään kuin esimerkiksi veljelleen, miten puihin kiivetään ja tullaan alas. Tosin Mirri järkikissana meni vain parin metrin korkeuteen, mistä pääsee helposti hyppäämään maahan. Arvelimme, että Tekir on lähtenyt puuhun oravan perässä. Ainakin yksi kurre nähtiin eilen pihapuissa.





Hain talon jatkotikkaat ja kävin maanittelemaan Tekiriä. Mutta se oli päättänyt, että koivu on vaaran paikka, johon ei voi turvautua hädän hetkellä. Tätä kirjoittaessa nälkäkuuri puussa jatkuu.


1 kommentti: