Vuoden vaihdetta Taalintehtaalla

Viime vuoden loppu ja kuluvan vuoden 2014 alku ovat olleet jälleen lämpimiä toisin kuin vaikkapa vuosi sitten ja sitä edellisenä ja muistaakseni vielä sitäkin edellisenä vuonna. Vuoden vaihteen paikkeilla päivälämpötilat ovat olleet viiden asteen luokkaa. Sienestykseen olisi ollut mitä parhaat mahdollisuudet. Vahinko vain, että lähes kaiken vähäisen valoisan ajan satoi, yleensä lähes kaatamalla.

Lämpöaalto ei Taalintehtaalla sinänsä ole kovin poikkeuksellista. Olen muutamankin kerran haravoinut pihaa loppiaisena. Tammikuussa varmaan vuonna 2008 kävin sienessä muutamana peräkkäisenä viikonloppuna. Kävin vanhassa takuupaikassani, mistä löytyy runsaasti suppilovahveroita. Niitä löytyi aina uusia, kun olin viikonloppuna tyhjentänyt paikan. Nytkin oli kasvustoja hereillä vielä tammikuun alussa. Persiljat eivät lakanneet kasvamasta, vaikka pimeys rajoitti kasvunopeutta.

Joulu oli paikkakunnalla rauhallinen. Meille, kahden vanhan ihmisen talouteen ei kummemmin hankittu joulukoristeita. Taalintehtaan kylällä oli sangen jouluisa tunnelma. Torin keskelle oli tuotu iso kuusi. Siitä oli viritetty valonauhat neljään suuntaan. Tämä oli kuulemma ensimmäinen kerta tätä lajia. En ollut minäkään aiemmin nähnyt. Viime vuonna tosin ei oltu paikallakaan.

 

Pieni joulukuusi on ollut perinteisesti kylän keskustan vastapäisellä mäellä. Siellä se oli nytkin. Valoja oli viritelty moneenkin paikkaan puihin ja talojen koristeeksi. Kaikkein jouluisimmalta näytti mielestäni Dalmedin odotustila, jossa on vanhan hirsitalon tunnelma ja sinne tuotu joulukuusi oli kauniisti koristeltu.

Uutta vuotta paikkakunnalla on perinteisesti juhlittu ilotulituksin. Raketteja ammutaan vähän jokaisesta taajamasta. Päätin mennä kuvaamaan ilotulituksia meidän talon takana olevalta mäeltä. Otin varusteiksi otsalampun, kumikäsineet ja pitäväpohjaiset kengät. Mäki on jyrkkä ja siinä kasvaa sammalta ja jäkälää. Mäkiretkeily ei ollut kovin hyvä valinta, koska puusto peitti suuren osan näkyvyydestä. Parhaiten näkyivät todennäköisesti Byholmenista ammutut raketit. Kylän keskustaan ei oikein näkynyt, eikä siellä tainnut paljon tapahtuakaan. Toisella puolen kylää oli kyllä toimintaa, mutta se oli melko kaukana kuvattavaksi.

 

 

Vuoden vaihteen jälkeen lämmin sää jatkui. Päätettiin loppiaisena pistäytyä Kasnäsissä. Tarkoitus oli tutkia, onko yhtään troolaria liikenteessä. Silakkakiintiöthän loppuivat viime vuonna jo ennen joulukuuta. Nyt on taas uudet kiintiöt. Pari laivaa näkyi ankkurissa. Ne olivat käyneet merellä, koska purkupaikalla näkyi koneista pudonneita kaloja. Niissä oli sekä silakkaa että kilohailia. Kilohailin tunnistaa siitä, että sen pää ja silmät ovat suhteessa huomattavasti pienemmät kuin silakalla. Paljaalla kädellä kokeillessa ei voi erehtyä. Kun kilohailin vatsapoimua sivelee pyrstöstä päähän päin, se tuntuu suorastaan tikkuisen karhealta. Siitä kai ruotsinkielinen nimi, vassbuk.