tiistai 14. tammikuuta 2014

Kasvitiedettä Helsingissä


Kun on jonkin aikaa poissa Helsingistä, alkaa huomata, mitä kaikkea pääkaupungissa onkaan tarjolla. Kylmänä pakkaspäivänä päätettiin lähteä kasvihuoneille lämmittelemään. Vanhat yliopiston kasvihuoneet sijaitsevat Kaisaniemessä, missä on edelleen myös ulkopuutarha, vaikka Kumpulan uusi puutarha on ollut käytössä vuodesta 2009 alkaen.



Palmusali on huoneista kuuluisin ja näkyvin. Se valmistui v. 1889 ja muut kasvihuoneet v. 1896. Palmusali oli saapuessamme juuri kasteltu. Kosteus ja lämpö löivät vasten kasvoja, kun ulkona oli pakkasta yli kymmenen astetta. Muissa huoneissa oli viileämpää, arvatenkin kunkin alueen ajankohtaa vastaava talvilämpötila.

Kaisaniemen kasvihuoneita, oikealla lummehuone, vasemmalla palmusali.



Kasvikunta on asettautunut mitä merkillisimpiin muotoihin. Rehevässä maaperässä on varaa kasvaa isoksi ja mahtavaksi. Mutta kuivassa ja karussa paikassa kasvien pitää muotoutua niin, että ne säilyttävät kosteutensa ja tulevat toimeen niukoilla ravinteilla.

Palmusalin rehevyyttä.
Kuivemman seudun rehevyyttä.


 
Kuivan seudun vedensäästöä.
Keskitalvella monet kasvit ovat hieman kärsineitä. Vain eteläisen pallonpuoliskon kasveissa oli kukkia.


Eteläisen pallonpuoliskon kukkivia kasveja. Täällä kukkii rahapuukin!






























Lummehuone on oma maailmansa. Sen keskipisteenä on suuri lampi, jossa kasvaa erilaisia vesikasveja. Jättiläislumpeita lammikossa ei nyt näkynyt. Syy tähän selvisi pienellä haulla. Kasvi on yksivuotinen! Se kylvetään joka vuosi näihin aikoihin ja istutetaan maaliskuussa altaaseen, mikäli siemenet itävät. Pari lootusta oli kukassa. Tutunoloinen papyruskaisla kasvoi kattoon saakka.

Täältä ei taida nousta kalaa.

Kukkivia lootuksia.
Papyrus kohottelee kattoa kohden.








Parissa pienessä vitriinissä on lihansyöjäkasveja. Niillä ei taida talvella olla paljon ruokahalua, koska niiden luontainen ravinto, kärpäset ja muut pienet ötökät ovat talviteloillaan. Muotoja ja keinoja, joilla ne pyydystävät saalistaan, voi vain ihmetellä.

Tässä varmaan luukku napsahtaa kiinni, kun saalis on putkessa.


Kihokit ovat tuttuja meidänkin soiltamme. Nämä lajit taitavat olla anteliaampien seutujen kasveja.




Kun lähdettiin taas ulos pakkaseen, luonto pyrähti vastaan. Nuori kanahaukka lenteli puistossa. Lumessa näkyvistä kaninjäljistä päätellen sen ei ehkä tarvitse olla nälissään, jos vain kanit tohtivat ulos pakkaseen. Mutta pitäähän niidenkin joskus syödä.

Nuori kanahaukka puistossa.


Koosta päätellen jäljet ovat citykanien tekemiä. Eipä kanahaukka turhaan tähystä puussa.


2 kommenttia:

  1. Päädyin sivullesi google "lihansyöjäkasvi"-hakusanan saattelemana. Itse olen käynyt viimeksi Kaisaniemessä noin 4 vuotta sitten.
    Nuo lihisten kuvat pistävät vähän surettamaan ja ärsyttämään. Ensinnäkin ensimmäisen kuvan tötterölehtien (Sarracenia) pitäisi tammikuussa ola vielä talvilevolla, Drosera arcturi-nimitagilla oleva kihokki on oikeasti hyvinhyvin tavallinen Drosera capensis. Kärpäsloukku sen sijaan näyttää hyvältä rahkasammaleen kera :)

    VastaaPoista
  2. Hei, anteeksi, että kommentoin vasta nyt. Blogiohjelma ei lähetä viestejä kommenteista mihinkään. Mutta hauska tietää, että olet lihansyöjäkasvien ystävä. Itse olen joskus lapsena ihastunut kihokkiin, jota kasvoi erään lapsuuden kesäpaikan läheisyydessä. Ehkä Kaisaniemen lihikset olivat lepotilassa?

    VastaaPoista