Kasvitiedettä Helsingissä

Kun on jonkin aikaa poissa Helsingistä, alkaa huomata, mitä kaikkea pääkaupungissa onkaan tarjolla. Kylmänä pakkaspäivänä päätettiin lähteä kasvihuoneille lämmittelemään. Vanhat yliopiston kasvihuoneet sijaitsevat Kaisaniemessä, missä on edelleen myös ulkopuutarha, vaikka Kumpulan uusi puutarha on ollut käytössä vuodesta 2009 alkaen.



Palmusali on huoneista kuuluisin ja näkyvin. Se valmistui v. 1889 ja muut kasvihuoneet v. 1896. Palmusali oli saapuessamme juuri kasteltu. Kosteus ja lämpö löivät vasten kasvoja, kun ulkona oli pakkasta yli kymmenen astetta. Muissa huoneissa oli viileämpää, arvatenkin kunkin alueen ajankohtaa vastaava talvilämpötila.

Kaisaniemen kasvihuoneita, oikealla lummehuone, vasemmalla palmusali.

Kasvikunta on asettautunut mitä merkillisimpiin muotoihin. Rehevässä maaperässä on varaa kasvaa isoksi ja mahtavaksi. Mutta kuivassa ja karussa paikassa kasvien pitää muotoutua niin, että ne säilyttävät kosteutensa ja tulevat toimeen niukoilla ravinteilla.

Palmusalin rehevyyttä.

Kuivemman seudun rehevyyttä.

 

Kuivan seudun vedensäästöä.

Keskitalvella monet kasvit ovat hieman kärsineitä. Vain eteläisen pallonpuoliskon kasveissa oli kukkia.



Eteläisen pallonpuoliskon kukkivia kasveja. Täällä kukkii rahapuukin!

Lummehuone on oma maailmansa. Sen keskipisteenä on suuri lampi, jossa kasvaa erilaisia vesikasveja. Jättiläislumpeita lammikossa ei nyt näkynyt. Syy tähän selvisi pienellä haulla. Kasvi on yksivuotinen! Se kylvetään joka vuosi näihin aikoihin ja istutetaan maaliskuussa altaaseen, mikäli siemenet itävät. Pari lootusta oli kukassa. Tutunoloinen papyruskaisla kasvoi kattoon saakka.

Täältä ei taida nousta kalaa.

Kukkivia lootuksia.

Papyrus kohottelee kattoa kohden.

Parissa pienessä vitriinissä on lihansyöjäkasveja. Niillä ei taida talvella olla paljon ruokahalua, koska niiden luontainen ravinto, kärpäset ja muut pienet ötökät ovat talviteloillaan. Muotoja ja keinoja, joilla ne pyydystävät saalistaan, voi vain ihmetellä.

Tässä varmaan luukku napsahtaa kiinni, kun saalis on putkessa.



Kihokit ovat tuttuja meidänkin soiltamme. Nämä lajit taitavat olla anteliaampien seutujen kasveja.

Kun lähdettiin taas ulos pakkaseen, luonto pyrähti vastaan. Nuori kanahaukka lenteli puistossa. Lumessa näkyvistä kaninjäljistä päätellen sen ei ehkä tarvitse olla nälissään, jos vain kanit tohtivat ulos pakkaseen. Mutta pitäähän niidenkin joskus syödä.

Nuori kanahaukka puistossa.



Koosta päätellen jäljet ovat citykanien tekemiä. Eipä kanahaukka turhaan tähystä puussa.



Rosala Handelsbod, Taalintehdas

Taalintehtaalla sijaitsee todella hämmästyttäviä asioita. Yksi niistä on kauppa, jonka nimi viittaa Suomen lounaiseen saaristoon ja joka toisaalta on täynnä mitä eksoottisimpia herkkuja ja hemmottelutuotteita.



Puodin aukioloajat. Talviaukiolo on lauantaisin todellisuudessa klo 9.30-15.

Rosalan puoti on aiemmin sijainnut Rosalassa, suurehkossa saaressa Kemiönsaaren eteläpuolella. Rosala on lähes kiinni Hiittisten saaressa, ja nämä kaksi sekä joukko pienempiä saaria ovat aikanaaan muodostaneet Hiittisten kunnan, kunnes se v. 1969 liitettiin Dragsfjärdin kuntaan. Sittemmin kunnat ovat vähentyneet entisestään, kun Dragsfjärd, Västanfjärd ja Kemiö muodostivat yhdessä Kemiönsaaren kunnan vuonna 2009.

Olen joskus käynyt pitämässä lääkärinvastaanottoa Rosalan vanhalla kansakoululla. Mutta siitä on kauan. Puoti aloitti toimintansa Rosalassa 13 vuotta sitten, joten sitä ei ollut, kun tuhti tohtori vastaanottoa piti. Eikä siinä lomassa olisi paljon ehtinyt shoppailemaan, kun kaikki vauvasta vaariin olivat saapuneet paikalle, kun tohtoria kerran kolmessa kuukaudessa näki kotisaarella. Viime vuoden keväällä omistajat Maria Pick ja Olavi Kirsilä siirsivät Rosala Handelsbodin toiminnan Taalintehtaan torin laidalle. Se on mielestäni paikkakunnalle suorastaan lottovoitto. Toivon, että myös puodin omistajat jäävät tässä voitolle. Annonsbladet, Kemiönsaaren ilmoituslehti, kirjoitti puodin toiminnasta viime keväänä. Ruotsia ymmärtäville suosittelen Cozy Villan blogikirjoitusta viime kesältä. Puodilla on myös omat kotisivut.
 

Rosala Handeslbodin liikerakennus

Puoti sijaitsee tiloissa, jotka on aikanaan rakennettu Postia varten. Kun posti siirtyi asiamiehen hoitoon, tiloissa oli jonkin aikaa kahvila, jonka kohtaloa en tarkemmin tunne. Puodin vastapäisessä rakennuksessa oli kahvila ainakin viime kesänä. Toria ympäröivät rakennukset ovat 1950-70 -lukujen osin jokseenkin kolkkoa arkkitehtuuria, vaikka liikkeenharjoittajat ovat tehneet parhaansa torin laidan ilmeen kohentamiseksi, ja ovat siinä pitkälti onnistuneetkin.

Puodin joulukoristelua.

Itse olen monet kerrat ruokakaupassa käydessäni ajanut Rosala-puodin ohi miettimättä sen kummemmin, mitä sieltä voisi saada. Sain kosketuksen puodin tarjontaan, kun paikallisen tohtorin kanssa päätimme pistäytyä siellä eräänä alkuvuoden päivänä. Otettiin kahvit. Kahvi oli hyvää. Toinen tohtori söi vuohenjuustoleivän. Itse päädyin porkkanakakkuun, joka oli herkullista. Myös leipä, tai oikeastaan täytetty patonki, oli ollut mainio. Se oli varmaan puodin itse tuottamia spelttipatonkeja, joita ostin eräänä päivänä pari, kun olimme lähdössä Helsinkiin. Sillä hetkellä tajusin, minkä aarrekammion olen ohittanut leivänhakureissuillani.

 

Rosala-puodin spelttipatonkeja

Taalintehdas tahtoo valitettavasti olla sellainen peräkylä, että suurten kauppaketjujen leipävalikoimat supistuvat olemattomiin matkalla sinne. Kummassakin johtavan kauppaketjun myymälässä kunnon leivän löytäminen on jokseenkin satunnaista. Jo Kemiöstä saa päivittäin jotain tuoretta leipää, vaikka Kemiön oma leipomo lopetti ajat sitten. Mutta meidän kylällä saa valita muutaman, yleensä muoviin pakatun, leivän välillä. Ellei sitten tajua mennä Rosala-puotiin. 

Kahvilan tiski.

 

Kahvin nauttimiseen puodissa on viehättäviä, vanhojen ikkunoiden päälle rakennettuja pöytiä. Tilaa on useammallekin asiakkaalle. Yksi pöytä on sijoitettu pieneen syvennykseen. Paikasta saa tiettävästi myös kevyttä lounasruokaa, jollaista Port Side, paikallinen grilliravintola ei paistinrasvan tuoksusta päätellen taida tarjoilla.

"Ikkunapöytiä" riittää kaikille.

"Kabinetti"

Rosala-puodin tarjonta on niin moninainen, ettei kaiken kertomiseen riitä yksi blogiteksti. Hätäisemmälle löytyy siis tuoreita spelttipatonkeja ja kaikenlaista pientä purtavaa, jota voi ostaa kahvin kanssa tai mukaan otettavaksi. Tuorepuolella kauppa lupaa tuoretta kalaa saatavuuden mukaan sekä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Kuivahyllyssä on laaja valikoima erilaisia leipiä ja korppuja, mm. spelttinäkkileipää. Paikallisten herkkujen lisäksi tuotteita on Italiasta, Ranskasta, Ruotsista ja Belgiasta.  



Kuivahyllyn leipiä ja korppuja.

Liikkeessä on hauskasti aseteltuna myös keramiikkaa ja tekstiilejä. Pääpaino kuitenkin on herkkupuolella. Herkkujuustoja on kaupan, ei mitään bulkkia. Varmaan hämmästyttävin paikka on suklaaholvi. Suklaa onkin omistajien erityisen mielenkiinnon kohde. Bulkkia ei myydä siinäkään lajissa, vaan kaikki myynnissä oleva suklaa on laatutavaraa. Jälleen valikoima on niin laaja, ettei yhdellä käynnillä voi saada kuin suuren hämmästyksen kokemuksen.




Paikallista keramiikka- ja tekstiilituotantoa.

Lähiseudun herkkuja.

Eksoottisia juustoja maailmalta.

Suklaaholvin sisällys on hämmästyttävä.

Kauppapuodin hoidon lisäksi omistajilla riittää intoa järjestää kursseja. Luonnonkosmetiikka on yksi kurssiaihe. Yritys tuo maahan ja pitää myynnissä kosmetiikkatarvikkeita, kuten mehiläsvahaa, kaakaovoita, kookosöljyä ja karitevoita, joka tunnetaan myös nimellä sheavoi. Se on peräisin ghanalaisen karitepuun pähkinöistä. Seuraava luonnonkosmetiikkakurssi on todennäköisesti ensi maaliskuussa.

 

 

Ovessa lienee ihovoiteen resepti.

Omistajien tavoitteena on pitää myynnissä lähituotettua ja luonnollista ruokaa sekä mielellään reilun kaupan tuotteita. Heillä on myös suunnitelmissa opastaa ihmisiä etsimään luonnosta kasveja, joita voi käyttää ruuanvalmistuksessa. Näin myös ne, joilla ei ole joko halua tai mahdollisuutta viljellä itse, pääsisivät tuoreiden vihannesten makuun.

Ollaan oltu muutama päivä Helsingissä, ja rupesin miettimään, mitä yhteistä on Helsingillä ja Rosala-puodilla. Helsingissä on tietenkin erikoisliikkeitä moneen lähtöön, jos jaksaa kierrellä keskustaa ja vähän lähiöitäkin. Mutta Helsingissä on myös kolme kauppahallia, joista saa jokseenkin kaikkea vähän samaan tyyliin kuin Rosala-puodista, joka siis tavallaan on Taalintehtaan kauppahalli, ja lisäksi paljon muuta.

Itse ajattelin käydä kokeilemassa voiteiden sekoittamista, jos kursseja pn sopivaan aikaan. Luontoretket saattaisivat kiinnostaa useampaakin kaupunkilaista. Paikkakunnalta löytyy majoitustilaa, jos haluaa tehdä ohjelmallisen kotimaanmatkan. Eikä tarvitse jäädä pelkästään kylille. Saaristoon pääsee vuoroveneillä. Taalintehtaalle voi tulla myös päiväretkelle. Helsinkiin on vain n. 180 km riippuen reitistä, joissa on myös valinnanvaraa.  

Taalintehtaan tori joulun 2013 aikaan. Rosala Handelsbodin talo sijaitsee oikealla armeliaasti kuvan ulkopuolella.

 

Vuoden vaihdetta Taalintehtaalla

Viime vuoden loppu ja kuluvan vuoden 2014 alku ovat olleet jälleen lämpimiä toisin kuin vaikkapa vuosi sitten ja sitä edellisenä ja muistaakseni vielä sitäkin edellisenä vuonna. Vuoden vaihteen paikkeilla päivälämpötilat ovat olleet viiden asteen luokkaa. Sienestykseen olisi ollut mitä parhaat mahdollisuudet. Vahinko vain, että lähes kaiken vähäisen valoisan ajan satoi, yleensä lähes kaatamalla.

Lämpöaalto ei Taalintehtaalla sinänsä ole kovin poikkeuksellista. Olen muutamankin kerran haravoinut pihaa loppiaisena. Tammikuussa varmaan vuonna 2008 kävin sienessä muutamana peräkkäisenä viikonloppuna. Kävin vanhassa takuupaikassani, mistä löytyy runsaasti suppilovahveroita. Niitä löytyi aina uusia, kun olin viikonloppuna tyhjentänyt paikan. Nytkin oli kasvustoja hereillä vielä tammikuun alussa. Persiljat eivät lakanneet kasvamasta, vaikka pimeys rajoitti kasvunopeutta.

Joulu oli paikkakunnalla rauhallinen. Meille, kahden vanhan ihmisen talouteen ei kummemmin hankittu joulukoristeita. Taalintehtaan kylällä oli sangen jouluisa tunnelma. Torin keskelle oli tuotu iso kuusi. Siitä oli viritetty valonauhat neljään suuntaan. Tämä oli kuulemma ensimmäinen kerta tätä lajia. En ollut minäkään aiemmin nähnyt. Viime vuonna tosin ei oltu paikallakaan.

 

Pieni joulukuusi on ollut perinteisesti kylän keskustan vastapäisellä mäellä. Siellä se oli nytkin. Valoja oli viritelty moneenkin paikkaan puihin ja talojen koristeeksi. Kaikkein jouluisimmalta näytti mielestäni Dalmedin odotustila, jossa on vanhan hirsitalon tunnelma ja sinne tuotu joulukuusi oli kauniisti koristeltu.

Uutta vuotta paikkakunnalla on perinteisesti juhlittu ilotulituksin. Raketteja ammutaan vähän jokaisesta taajamasta. Päätin mennä kuvaamaan ilotulituksia meidän talon takana olevalta mäeltä. Otin varusteiksi otsalampun, kumikäsineet ja pitäväpohjaiset kengät. Mäki on jyrkkä ja siinä kasvaa sammalta ja jäkälää. Mäkiretkeily ei ollut kovin hyvä valinta, koska puusto peitti suuren osan näkyvyydestä. Parhaiten näkyivät todennäköisesti Byholmenista ammutut raketit. Kylän keskustaan ei oikein näkynyt, eikä siellä tainnut paljon tapahtuakaan. Toisella puolen kylää oli kyllä toimintaa, mutta se oli melko kaukana kuvattavaksi.

 

 

Vuoden vaihteen jälkeen lämmin sää jatkui. Päätettiin loppiaisena pistäytyä Kasnäsissä. Tarkoitus oli tutkia, onko yhtään troolaria liikenteessä. Silakkakiintiöthän loppuivat viime vuonna jo ennen joulukuuta. Nyt on taas uudet kiintiöt. Pari laivaa näkyi ankkurissa. Ne olivat käyneet merellä, koska purkupaikalla näkyi koneista pudonneita kaloja. Niissä oli sekä silakkaa että kilohailia. Kilohailin tunnistaa siitä, että sen pää ja silmät ovat suhteessa huomattavasti pienemmät kuin silakalla. Paljaalla kädellä kokeillessa ei voi erehtyä. Kun kilohailin vatsapoimua sivelee pyrstöstä päähän päin, se tuntuu suorastaan tikkuisen karhealta. Siitä kai ruotsinkielinen nimi, vassbuk.