torstai 20. kesäkuuta 2013

Vuorimunkin koti

Otsikko ei viittaa vuoren yksinäiseen erakkoon eikä vuorenrinteellä sijaitsevaan bead and breakfast -paikkaan, josta saa aamulla munkkirinkilöitä. Kyseessä on kellokasveihin kuuluva kaksivuotinen ruohokasvi, jonka kerran löysin meidän lähettyviltä kalliotasanteelta.


Ensimmäisen kerran osuin paikalle, kun keräsin metsämansikoita. Silloin näitä kasveja oli niin tiuhassa, että alue muistutti vaalean sinistä merta. Myöhemmin olen käynyt paikalla useinkin, mutta niin komeaa kukintaa en ole sen koommin nähnyt. Silloin en vielä tiennyt, että kasvi on rauhoitettu. Luulin sitä ensin itse asiassa purtojuureksi, vaikka kasvupaikka vaikutti oudolta, ja niin runsaasta kasvustosta poimin kukkia mukaanikin. Ne muodostivat varsin isänmaallisen asetelman juhannusruusujen kanssa. Välillä kasvit ovat olleet vähissä, mutta tänä vuonna löysin taas muutamia tiuhempia kasvustoja.
















Metsämansikat ovat taas kypsymässä. Niitä oli mukava
napsia matkan varrella janon sammukkeeksi. Meiltä ei ole kovin pitkä matka tuohon vuorimunkkipaikkaan, mutta tie on sitä kivisempi. Se kulkee kalliorinteen reunaa, missä kasvaa paikoin koiranruusua, johon vaatteet tarttuvat. Sille voi juuri nyt antaa anteeksi, koska se kukkii niin kauniisti.




















Vuorimunkin kotoa on aikojen kuluessa löytynyt muutakin kiinnostavaa. Alue sijaitsee meidän Sapelin talorivistön yläpuolella. Sitä on käytetty osin kaatopaikkana, kuten ennen vanhaan oli tapana, jos ei rojuja jaksanut raahata mereen. Siellä on laakea kuoppa, jossa on paljon kivenlohkareita ja seassa rakennusjätettä. Sieltä bongasin kerran saniaiskasvin, jollaista en ollut ennen tavannut. Tälläkin kertaa tapaamisemme oli hilkulla. Se kasvaa vain noin puolen neliön alalla. Muistin joltain käyntikerralta, että kasvupaikan läheisyydessä oli sähköjohtoa. Johtolangan turvin löysin etsimäni.



Minulla ei ole kirjallisuutta, jossa kerrottaisiin saniaiskasveista. Googlaamalla tulin siihen tulokseen, että kyse on tummaraunioisesta ja sen kallioversiosta. Siis kalliotummaraunioinen. Se on kohtalaisen yleinen lajissaan, ja yleiset kasvit on yleisimpiä harvinaisissakin paikoissa. Vähän samaan tapaan kuin tavalliset taudit on tavallisimpia myös eksoottisissa paikoissa. Jään vielä odottamaan biologiasiantuntijani, Inkerin, lausuntoa tässä kasviasiassa. Tautien suhteen olen kokemusperäisesti tullut siihen tulokseen, että flunssa on yleisin tauti myös kaukoidän matkailijalla.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti