Silakkapihvejä!

Silakkapihvit olivat lapsuuteni suurta herkkua. Niin ne ovat edelleen. Joskus niitä sai työmaaruokaloissa. Tuote oli yleensä aika kaukana lapsuuden silakkaherkusta, mutta paremman puutteessa niitäkin söi.

 

Pitkään itänyt haave kunnon silakkapihveistä toteutui, kun käytiin eräänä iltana silakkaongella Kasnäsin suunnassa. Saatiin saaliiksi 30 pienehköä silakkaa. Ne odottelivat yhteensä kolme vuorokautta kylmässä jääkaapissa. Sitten ne olivat sopivasti pehmenneet fileointia varten. Jotkut kypsyttävät vastapyydetyt silakat fileointikuntoon noin nelikymmenasteisessa vedessä. Se vie muutaman tunnin.

 

 

 

Silakkafileitä saa toki ostaa valmiina, mutta niissä kalan maku on yleensä melko laimea. Prosessointi kokonaisesta kalasta fileeksi vaatii niin paljon vettä, että maku katoaa. Toki valmisfileistä pihvejä saa. Mutta tosi herkku tehdään oikeista silakoista.

 

 

Silakan onginta on nykyään suosittu harrastus myös Helsingissä. Jos kala käy hyvin onkeen, saaliista jää helposti osa syömättä tuoreeltaan. Silloin kannattaa ehdottomasti fileoida silakat. Pihvien lisäksi niistä saa lähes loputtomasti ruokalajeja. Silakkarullat joko uunissa paistettuna tai raakakakypsytettynä mausteliemessä taipuvat moneksi, kun muuntelee tykötarpeita. Uusien perunoiden kanssa maistuu sillin tapaan valmistettu nahaton file, jonka voi upottaa monenlaiseen soosiin. Näin valmistetut kalat säilyvät hyvinä parikin viikkoa, joten ei tarvitse kyllästyttää itseään silakkaan yhdellä kertaa.

 

 

Saa nähdä, vieläkö silakka käy onkeen. Sitten tehdään ehkä - silakkapihvejä!