sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Lost in Helsinki

Tuhti tohtori käyttää usein julkisia liikennevälineitä pääkaupunkiseudulla liikkuessaan. Valikomaan kuuluvat Helsingin ja seutuliikenteen bussit sekä kiskoliikenteestä metro ja lähijunat. Liikennemuodoista luotettavimmaksi on osoittautunut bussi. Kiskoliikenne vaikuttaa takkuavat niin VR:llä kuin metroliikenteessäkin.

Aiemmin kuluvana vuonna minulla oli yksi työpaikka kaupunkiradan varrella. Hyppäsin junaan Pasilassa. Samalta laiturilta lähtevät A- ja M-junat, joista A vei työpaikkani suuntaan. Eräänä aamuna näin laituritaulussa M-junan olevan tulossa. Niin piti, yllättävää kyllä, aikataulunkin mukaan olla. Kun juna tuli, siinä kuitenkin luki selvästi A. Hyppäsin junaan, missä sisällä oleva reittiseloste näytti A-junan reittiä. VR:n aikataulut ovat olleet kovin arvaamattomia, joten en ihmetellyt laiturinäytön ja junan ristiriitaa.





















 
 
 
Huopalahti on kaupunkiradan risteyskohta, missä kannattaa olla oikeassa junassa. Siellä kuulutetaan, mihin juna jatkaa matkaansa. Kuulutuksen ystävällinen naisääni totesi junan jatkavan Leppävaaraan, kuten A-juna tekee. Juna jäi yllättäen seisomaan ja kohta tuli konduktööri kertomaan, että juna menee ihan muualle. Astuttuani junasta, jonka ensimmäisessä vaunussa olin istunut, näinkin, että muut vaunut olivat M-junaa.
 
VR-tauti tuntuu tarttuneen metrojuniinkin. Vielä viime kesänä astuin parina aamuna viikossa metroon matkatakseni Mellunmäkeen. Kotiasemallani on näyttö laituritasolle vievien rullaportaiden yläpäässä. Siinä lukee milloin mitäkin aikamääriä, jolloin junien pitäisi saapua. Niistä en juuri välitä, koska ne harvoin pitävät paikkaansa. Mutta eipä voi luottaa laiturinäyttöihinkään. Eikä edes siihen, mitä junan kyljessä lukee. Jos laiturin ja junan tiedotteet ovat ristiriidassa, olen ottanut strategiaksi sen, että astun junaan, matkustan Itäkeskukseen ja kuuntelen siellä, mihin juna on päätymässä. Mutta enää ei siihenkään voi luottaa!
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
 


 
  
 
Eräänä kesäisenä työaamuna olin asemalla melko hyvissä ajoin. Näin, kuinka Vuosaaren metrojuna meni. Laiturinäyttöön ilmestyivätkin pian Mellunmäen junan tiedot. Pikku ristiriita oli siinä, että junan joka vaunussa luki Vuosaari. En hätääntynyt, vaan matkustin tapani mukaan Itäkeskukseen, missä selkeä naisääni kuulutti: ”Tämä juna jatkaa Vuosaareen”. Hyppäsin pois junasta, joka jäi hetkeksi paikalleen ja kuulin, kuinka toinen naisääni kertoi junan jatkavan jonnekin, en tarkkaan kuullut, minne. Kysyin matkustajilta, oliko juna ehkä menossa Mellunmäkeen. Ystävällinen kanssamatkustaja totesi, että näin on.
 

 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 




  
Eräänä marraskuisena iltapäivänä lähdin Itäkeskukseen asioimaan. Sörnäisten metroasemalla näyttötaulu kertoi, että tulossa oleva juna menee Mellunmäkeen. Samanaikaisesti kuului konemainen naisääni, joka sanoi: ”Seuraava juna Vuosaareen...”. Jäin odottamaan, lähteekö seuraava juna Vuosaareen laiturilta kaksi, vai kertooko kuulutus kohta, että seuraava juna Vuosaareen lähtee vasta huomenna. Ruotsinkielinen kuulutus selvitti tilannetta: ”Nästa tåg går till Nordsjö.” Koska tarve oli mennä vain Itäkeskukseen, ei ollut väliä sillä, mihin juna jatkaisi. Itäkeskuksessapa sitten junassa kuulutettiinkin, että juna menee Mellunmäkeen. Sama ilmoitus näkyi tällä erää myös metrovaunun tekstitaulussa.
 


 
 
Mentalwear-niminen firma valmistaa t-paitoja, joiden printit ottavat kepeästi kantaa mm. mielenterveysongelmiin. Valikoimissa on paita, jossa lukee LOST IN HELSINKI. Paitaan on printattu tekstin lisäksi Helsingin metroverkon kartta – molemmat itäiset linjat mukaan lukien. Jäin miettimään, ovatko metroa liikennöivät tahot ottaneet tämän aivan tosissaan. Ainakin he parhaansa yrittävät harhauttaakseen itseään täysijärkisenä pitävän ihmisen raiteiltaan.




Kuva blogista: http://www.rantapallo.fi/destinationunknown/2011/01/21/lost-in-helsinki/
Mentalwearin sivut eivät toimineet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti