lauantai 10. marraskuuta 2012

Eräs sisäilmatapaus

Suomen rakennuskannan surkea kunto ja siitä seuraava surkea sisäilman laatu on puhuttanut ainakin neljännesvuosisadan. Ensimmäisiä laajempia sisäilmatutkimuksia tehtiin Helsingissä Pasilan virastokeskuksessa 1980-luvulla. Tutkimukset käynnistyivät, koska erityisesti toimistorakennuksissa ihmiset valittivat huonoa sisäilman laatua. Ihmiset myös kokivat epämääräisiä oireita, kuten hengitysteiden limakalvojen ja silmien kuivuutta ja kirvelyä sekä erilaisia huonon olon tuntemuksia, kuten päänsärkyä ja väsymystä. Kaikesta tästä seurasi työtehon heikkenemistä, mikä kannusti selvittämään oireilun syitä.














 







































































Alkuun puhuttiin ”sairas rakennus” -oireista, joiden syiksi arveltiin liian korkeaa lämpötilaa, alhaista ilman kosteutta ja huonoa ilmanvaihtoa. Näillä seikoilla epäilemättä on edelleen osuutensa, mutta 2000-luvulla suurin huomio on keskittynyt rakennuksissa ilmeneviin kosteusongelmiin ja rakenteiden mikrobikasvustoihin sekä näiden erittämiin myrkyllisiin aineisiin.
Kellarikäytävän kattoa Kaapelitehtaalla


















Vuoden 2011 marraskuussa Ylen Ajankohtainen kakkonen käsitteli rakennusten kosteusvaurioita ja niiden aiheuttamiksi epäiltyjä sairauksia sekä sairauksien diagnostiikkaa ja tilanteiden hoitoa. Ohjelmassa esiintyi ihmisiä, jotka kertoivat sairastuneensa jossain rakennuksessa joko asuessaan tai työskennellessään. Heidän kertomuksensa asioiden käsittelystä terveydenhuollossa ja viranomaisten kanssa sisälsivät paikoin lähes kauhutrillerin aineksia. Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies kertoi, että ”sisäilmasairaat” ovat enimmäkseen jotenkin häiriintyneitä ja kuuluvatkin psykiatriseen pakkohoitoon, kuten eräälle ohjelmassa esiintyneelle oli käynyt.

Noista päivistä on edetty mm. niin, että professori Mirja Salkinoja-Salonen on selvittänyt kosteissa rakenteissa elävien mikrobien tuottamia haihtuvia myrkkyjä. Ainakin yksi tällainen aineryhmä näyttää kykenevän imeytymään elimistön kudoksin ja soluihin. Teorian mukaan nämä aineet kaivavat kudoksiin häviävän pieniä nanokanavia, jotka häiritsevät elimistön omia viestikanavia, jotka ohjaavat sydän-, hengityselin- ja hermosolujen toimintaa.

Itse olin mukana varhaisissa sisäilmatutkimuksissa. Olen myös myöhemmin työterveyslääkärinä joutunut käsittelemään samaista ongelmaa. Kaiken lisäksi sairastuin itsekin kosteusvauriotautiin. Ainakin oman järjenuoksuni mukaan kyse oli siitä.

Työterveyslääkärinä olen useammankin kerran saanut potilailta kuulla epäilyjä siitä, että työpaikan ilmassa ei kaikki ole kunnossa. Omat havaintoni ovat pääasiassa toimistotyöpaikoilta. Opetustoimen kanssa en ole työskennellyt. Monilla ihmisillä ääni käheytyy työpäivien kuluessa. Osalla on nuhaa ja nenän tukkoisuutta, yskää, hengenahdistusta sekä silmien kirvelyä. Jotkut ovat huomanneet sairastavansa erityisesti poskiontelotulehdusta ja muitakin hengitystietulehduksia useammin kuin jossain aiemmassa työpaikassa ollessaan.

Useimmiten oireilevien ihmisten työpaikoilla on tehty erilaisia sisäilmaselvityksiä. On mitattu ilman kosteutta ja lämpötilaa, ilmanvaihtoa, ilman homeitiöpitoisuuksia sekä erilaisten kemikaalien, kuten formaldehydin ja ammoniakin pitoisuuksia. Kaikkein yleisin lopputulos tutkimuksista on ollut, että mitään poikkeavaa ei löydy tai että vähäiset pitoisuudet jotain vierasta ainetta tai homeitiöitä eivät ylitä mitään työsuojelunormeja.

Kosteusvaurion indikaattoreina pidetään joukkoa mikrobeja, joita ei esiinny ulkoilmassa eikä niitä pitäisi löytyä sisäilmastakaan, ellei rakennuksessa ole tai ole ollut kosteusvauriota. Kun mikrobeja tai niiden itiöitä etsitään ilmasta, siihen liittyy useitakin ongelmia. Ensiksikiin homeet muodostavat runsaammin itiöitä vain ajoittain, yleensä silloin, kun kasvusto on ensin saanut rauhassa kasvaa ja levitä ja sitten sitä kohtaa joko ravinnon tai kosteuden puute. On melkoinen sattuma, että sisäilmamittaaja osuisi paikalle, kun homeet itiöivät runsaammin. Muita ongelmia on esim. se, että vaikka mikrobeja tai niiden osia esiintyisikin ilmassa, ilmanvaihto voi olla niin voimakas, että se kuljettaa hiukkaset pois tai mittari on suorastaan väärässä huoneessa.

Jos kosteusvaurio pystytään paikantamaan, voidaan ottaa materiaalinäyte ja tutkia mikrobit, sekä elävät että kuolleet. Tosin tämänkin jälkeen usein joudutaan miettimään, onko juuri yksi vähäiseltä vaikuttava vaurio ihmisten oireiden takana.

Toistaiseksi millään objektiivisilla tutkimuksilla oireita ja sisäilmaongelmaa ei ole pystytty luotettavasti liittämään toisiinsa. Jossain vaiheessa yritettiin etsiä oireilevien ihmisten verestä homevasta-aineita, mutta harvoin niitä löytyi. Jos löytyikin, niin harvoin ne täsmäsivät juuri ihmisen senhetkiseltä työ- tai asuinpaikalta mahdollisesti löytyneisiin homeisiin.

Ongelmaa monimutkaistaa se, että vaikka jossain rakennuksessa todettaisiin selvät kosteusvauriot ja kohonneet ilman mikrobipitoisuudet, läheskään kaikki eivät sairastu. Oman kokemukseni mukaan oireita saa noin kymmenesosa työntekijöistä. Useimmilla oireet ovat lieviä, silmien ja limakalvojen kirvelyä, käheyttä ja tukkoisuutta. Vakavia sairausoireita, kuten kuumetta, pahaa hengenahdistusta tai antibiooteilla hoidettavia tulehduksia saavat yksittäiset ihmiset. Oireilevien määrä on juuri niin pieni, että nämä ihmiset voidaan leimata joko ikuisiksi narisijoiksi tai luulosairaiksi tai sitten jonkin edun, esimerkiksi paremman työhuoneen, tavoittelijoiksi.

Mikäli professori Salkinoja-Salosen havainnot ja teoria pitävät paikkansa, se luultavasti muuttaa koko sisäilmatukimuksen. Enää ei ehkä etsitäkään hiukkasia, vaan kaasumaisia myrkkyjä. Niiden mittaaminen ei välttämättä ole kovin paljon helpompaa kuin hiukkasmittaukset, mutta todennäköisesti myrkkyjä haihtuu sekä mikrobien kasvaessa että hyvän aikaa kasvuston kuoleman jälkeen. Tietenkin jää edelleen se ongelma, miten todistetaan homemyrkkyjen ja tietyn ihmisen sairastumisen välinen yhteys, mikä voi olla esim. ammattitautikorvauksen edellytys.

Se, että oireiden aiheuttajat olisivat kaasuja, selittäisi myös erään mysteerin. Yksi vakavimmista sairauksista, joita kosteusvaurion seurauksena tavataan, on ns. ODTS, organic dust toxic syndrome eli orgaanisten pölyjen aiheuttama keuhkorakkulatulehdus. Se aiheuttaa nesteen kertymistä keuhkorakkuloihin ja sen seurauksen hengenahdistusta, yskää sekä joskus korkean kuumeen. Maanviljelijöillä tavattu homepölykeuhko kuuluu tähän ryhmään. Kosteusvauriorakennuksissa homeitiöitä ei esiiny siinä määrin, että ne voisivat aiheuttaa homepölykeuhkoa. Ilmiö voisikin olla pikemmin kaasujen aiheuttama keuhkorakkulatulehdus, mikäli haihtuvien myrkkyjen teoria pitää paikkansa.

Oma sairastumiseni tapahtui eräässä työpaikassa, joka oli lähellä kotiani, vain mäki alas ja työpäivän jälkeen ylös. Paikka oli vanha toimistorakennus, johon työterveyshuollon tilat oli remontoitu ja olivat todella tyylikkäät. Työyhteisö ja pomo olivat huippuluokkaa, joten kaikki näytti aivan upealta. Kun koko totuus paljastui, olin tyytyväinen, että pesti oli vain kaksivuotinen.

Jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin aloittanut tuossa paikassa, aloin potea sinuiittia, poskiontelotulehdusta siis. Lääkärien huonojen tapojen mukaiseti en tietenkään viitsinyt moisen banaalin taudin takia lähteä kollegaa vaivaamaan, vaan otin antibiootit näytekaapista. Jotenkin sinuiitti uusi kerta toisensa jälkeen. Aina löytyi kaapista tai viimeistään apteekista uudet antibiootit, joita lopulta huomasin käyttäväni lähes joka toinen viikko. Siinä vaiheessa otin käyttöön säännöllisen antihistamiinitabletin ja kortisonisumutteet nenään.

Ei aikaakaan, kun kevään korvalla henkeä rupesi ahdistamaan. Arvelin, että aikuisiällä ilmennyt koivuallergiani on aiheuttanut minulle astman. Aloitin astmalääkityksen. Oireet vain eivät helpottaneetkaan koivun kukinnan loputtua. OK, ollaan allergisia heinille ja pujollekin ja jotenkin ne nyt aiheuttavat hengenahdistusta.

Lopulta noin vuoden kuluttua käytössäni oli koko arsenaali allegialääkkeitä: antihistamiini, montelukasti, nenäkortisoni, keuhkokortisoni, pitkävaikutteinen keuhkoputkia avaava lääke ja vielä tarvittaessa lyhytvaikutteisempi moinen. Kaiken tämän lisäksi käytin edelleen lähes joka toinen viikko jonkin antibioottikuurin sinuiittiin ja lopulta sairastuin keuhkokuumeeseen.

Työmatkani, mäki alas aamulla ja ylös illalla, alkoi tuntua varsinkin ylämäkeen mennessä kovin raskaalta. Henkeä ahdisti ja rintakehällä tuntui kipua. Rintakipuun auttaa nitro. Ainakin vanhemmilla ihmisillä se on sepelvaltimotaudin merkki, niin ne sanoi lääkärikoulussa. Siis nitrot mukaan ja menoksi.

Meitä oli tuossa työpaikassa noin kymmenen henkeä. Minun lisäkseni yksi toinen epäili, että työpaikan ilmassa on jotain outoa. Hän käytti astmalääkkeitä ajoittain, mutta oli ollut paikassa jo pitempään ja jäi minun jälkeenikin. Kenelläkään toisella ei ollut mitään oireita.

Jonkin kerran haisteltiin, olisiko jossain huoneiden nurkissa ollut homeen hajua. Yllättäen toisen oireilevan huoneesta löytyi paikka, missä jostain käsittämättömästä syystä katolta tulevat valumavedet ohjautuivat kyseisen huoneen kautta, ja poistoputki oli vuotanut huoneen sisään. Minun huoneestani ei löytynyt mitään epäilyttävää, kunnes eräänä kesäisenä päivänä iski jättipotti. Rakennuksen ilmanvaihto oli suljettuna tuon kesäisen päivän. Olin jostain syystä poissa huoneestani pari tuntia. Kun menin sisään, homeen haju löi vasten kasvoja.

Kun haju todettiin, rupesimme porukalla etsimään sen lähdettä. Haisteltiin kaikki nurkat, avattiin välikaton tarkistusluukku, nuuskittiin ikkunanpielet ja lähes kaikki mahdollinen. Se työtoverini, jolla oli oireita, osoittutui - kaikella kunnioituksella - homekoiran veroiseksi.

Kattoluukku



Viattoman näköinen pylväs

 Työhuoneessani oli pylväs, jonka tuona homeenhajupäivänä huomasimmekin olevan kaksi pylvästä. Rakennuksen liikuntasauma kulki keskellä huonetta ja siellä oleva rakennuksen tukipylväs oli kaksiosainen. Työtoveri haistoi homeen viattoman näköisessä pylväässä, jonka keskellä oleva rako oli peitetty listoilla. Haju siis tuli pylvään liikuntasaumasta. Mutta miten siellä voi olla hometta?

Käytiin porukalla kaksi ylempää kerrosta läpi. Yläpuolisessa huoneessa tässä kohdassa oli seinä, jossa näkyi omituisia vesijälkiä. Ylimmässä, kolmannessa, kerroksessa taas oli saunan pesutila, jonka lattia aivan ilmeisesti ei pitänyt vettä.




























Oli ”onnellinen” sattuma, että saunaa oli käytetty vähän ennen päivää, jolloin ilmastointi suljettiin. Homeet olivat saaneet sopivasti vettä kasvaakseen ja tuottaakseen itiöitä ja sitä kautta sen uskomattoman homeen hajun, jota ei ilmastoinnin toimiessa voinut milloinkaan todeta. Kun hajun lähde löydettiin, pylvään sisältä löytyi pahvi, joka oli toiminut homeen kasvualustana. Se poistettiin ja saumat tiivistettiin.



























 









Itse lähdin aika pian remontin jälkeen toiseen työpisteeseen, joka oli hyvää 1930-luvun rakennuskantaa. Oireeni loppuivat parin kuukauden kuluessa muutosta. Sen koommin en ole tarvinnut astmalääkkeitä. Koivuaikaan käytän antihistamiinia ja nenäkortisonia. Mutta tuon jälkeen en ole tarvinnut antibioottia hengitystietulehduksiin.

Näin jälkeenpäin sairauksistani ei ole muuta dokumenttia kuin yksi keuhkokuva. Vähäisemmistä sairauksista tai lääkearsenaalistani ei ole kirjauksia missään. Viimevuotisen Ajankohtaisen kakkosen kertomuksissa pistettiin häkkiin ihmisiä, jotka kertoiva, että jokin rakennus oli heidät sairastuttanut. Olisiko oikea paikkani ollut mielisairaalan suljetulla osastolla? Jos siellä sisäilman laatu olisi ollut kelvollinen, oireet olisivat tietysti voineet kadota.

Kokemani jälkeen minun on todella vaikea uskoa, että kaikki rakennussairaat kuvittelisivat oireensa.Omat oireeni tunsin itse hyvin konkreettisesti. Joissain, tosin harvoissa tapauksissa olen voinut todentaa potilaani hengenahdistuksen pahenemisen vauriokohteessa oleskellessa. Kosteusvaurion aiheuttamien oireiden ainoa todellinen hoito on se, että altistuminen loppuu. Koska kaikille sairastuneille ei mitenkään löydy uutta työ- tai asuinpaikkaa, vauriot on korjattava. Se tarkoittaa, että oireiden aiheuttaja eli vaurioitunut rakennusmateriaali poistetaan, ei vain peitetä. Jos asia vähitellen otetaan tosissaan, edessä on melkoinen kansallinen urakka. 


Tässä avataan erään pientalon seinää, jonka sisään oli valunut vettä väärin tehdyn ikkunapellityksen takia.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti