Mellan hägg och syren

Tietolähteet kertovat, että otsikon sanonta olisi saanut alkunsa siitä, että suutarit pitivät vuoden lomansa sinä lyhyenä aikana, joka tuomen ja sireenin kukinnan väliin jää. Ammattikunnan sääntöjen mukaan suutarinkisällit vaihtoivat palveluspaikkaa ja monet suutarit sulkivat liikkeensä uutta kisälliä odottaessa. Lomaa ei monta hetkeä vietetty, mutta monien mielestä tämä alkukesän jakso on kesän parasta aikaa.  

Oman ”lomani” ensimmäinen projekti oli nurmikon leikkuu. Talomme ympärillä on varsin pieni nurmikkoalue, mutta se oli kevään aikana kerennyt kasvaa melkoiseksi pöheköksi koiranputkea, vuohenputkea, nokkosta ja koiranheinää. Hennommat nurmikasvit kituivat jossain näiden jättiläisten varjossa. Toivon, että oikea nurmikko pääsisi kasvuvauhtiin. Sen jälkeen leikkaaminen onkin helpompaa.

Leikkasin sähköisellä tasoleikkurilla. Se kerää ruohosilpun, jonka kannoin alppiruusujen juurelle. Mäessä kasvaa kolme melko kookasta pensasta, joista kaksi kotimaista ovat menestyneet hyvin. Yksi hollantilaista alkuperää oleva pensas ei olen niin rehevä, vaikka se ostohetkellä oli kookkaampi kuin kumpikaan kotimaisista. Tontin alaosassa on kaksi pensasta, jotka ovat menestyneet kohtalaisesti. Toinen näistä, valkoinen, on juuri aloittanut kukintansa.

Tuomen ja sireenin lisäksi kukkaloistoa tuo ruusukvitteni, joka kuin ihmeen kautta on selvinnyt jänisten jalostustyöltä. Parin viime talven hanget ovat peittäneet matalan pensaan niin hyvin, etteivät pitkäkorvat ole päässeet napsimaan oksia.





 Omenapuut ovat myös kukassaan. Tontilla kasvaa vanhastaan kolme puuta, jotka kaikki todennäköisesti ovat syntyneet villin jalostuksen tuloksena. Yksi tuottaa varhaista satoa, joka on vähän valkean kuulaan makuista. Huono puoli on se, että omenat putoavat herkästi.

Toinen puu on oikean puun näköinen. Oksat kasvavat säntillisesti rungosta ulospäin. Omenat ovat valtavan kokoisia, eivät maistu miltään eikä mikään pudota niitä puusta. Mutta meni monta vuotta, ennen kuin keksin, mitä niillä voisi tehdä. Useimmille ne eivät maistu sellaisenaan. Mutta viime syksynä keksi sen! Ne ovat mainion makuisia kuivattuina lastuina.





Kolmas puu on vasta hiljakkoin ruvennut tuottamaan satoa. Se oli mitätön taimi tontin ajotien varressa, kun tänne muutettiin. Ei sitä omenapuuksi edes tunnistettu, kunhan unohtui paikalleen ja rupesi sitten pukkaamaan omenaa. Omenat ovat keskikokoisia, vihreitä, perusomenan makuisia, kypsyvät myöhään ja pysyvät puussa hyvin. Toimivat omenapiirakassa.

Luonto kyllä tekee parhaansa, että kaikille aisteille löytyy nautintoa. Puut, pensaat ja maa tuottavat eri värisiä ja muotoisia kukkia. Metsä ja puutarha tuoksuvat suorastaan huumaavasti etenkin aamun varhaisina tunteina, jolloin myös linnut heräävät. Vaikka ei harrastaisi yölaulajien bongailua, päiväksikin riittää liverrystä. Lehtokerttu viihtyy alueella, missä ainakaan meidän puutarha ei ole turhan tarkkaan hoidettu. Vanhoja pesiä löytyy joskus, kun siivoaa ylikasvaneita pensaita.






Täällä saaristossa kesä on todella vielä aluillaan. Meri pitää ilman viileänä ja kaikki kasvillisuus on ainakin viikon myöhässä verrattuna etelän sisämaahan. Vastapainoksi saadaan sitten pitkä ja lämmin loppukesä ja syksy.