maanantai 28. helmikuuta 2011

Hila- ja kelavitkuttimia

Alkuvuoden aikana valtakunnan painetussa sanassa on otettu esiin ongelma, joka on kiusannut minuakin lääkärintyössäni. Eräs potilas kirjoitti yleisönosastossa, että Kela oli lopettanut hänen lääkkeensä korvaamisen ilman sen kummempia perusteluja kuin omat päätöksensä. Eräs kollega puolestaan kertoi kokeneensa hämmennystä, kun ei voi tietää, kuinka paljon potilas milloinkin joutuu maksamaan hänelle määrätystä lääkkeestä.

Itsekin olen törmännyt samaiseen ongelmaan, kun potilas on tullut kertomaan, että hänelle määräämäni lääke olikin maksanut maltaita. Useimmiten tavallisten lääkkeiden hinta ei ylitä potilaan maksukykyä, hetkellisen sietokyvyn kyllä silloin tällöin. Joskus työssäkäyväkin ihminen voi olla vähissä rahoissa.

Jos katson nettipharmacasta lääkkeen hinnan, voi olla, että sillä ei ole mitään tekemistä sen hetken hinnaston kansa. Kollegat ja apteekkarit ovat kertoneet, että lääkärillä ei ole mitään tietolähdettä, josta voisi varmuudella päätellä, mitä potilas lääkkeestään maksaa. Tämän olen kertonut potilaille niissä tapauksissa, kun itse olen epävarma.

Lääkehinnoittelun tietolähteinä toimivat ennen kaikkea potilaat ja seuraavaksi kollegat, joille tieto on tullut heidän potilailtaan. Kela on päättänyt mm., että erään yleisesti käytetyn mahalääkkeen tietty tablettivahvuus ei kuulu korvauksen piiriin. Perusteluja, en tiedä enkä myöskään, mistä saisin ne nähdä. Mutta olen oppinut kirjoittamaan sitä korvattavaa vahvuutta ja kertomaan potilaille, miten käyttää sitä niin, että se vastaa vahvuutta, jota on myynnissä kalliimmalla hinnalla. Mutta sitten on lääkkeitä, joita pitää osata määrätä oikea pakkauskoko ja oikea annostus, että korvaus irtoaa. Kerran eräs potilas tuli pyytämään, että muutan reseptin sanamuotoa. Olin kirjoittanut lääkettä, joka pistetään vastaanotolla potilaan niveleen ja kirjoitin tämän käyttöohjeeksi. Farmaseutti, joka reseptin käsitteli, ilmoitti, että tällaisella ohjeella ei saa kelakorvausta. Ohjeeksi olisi pitänyt laittaa "ohjeen mukaan". Tästä on joskus vaikea repiä huumoria.

Eräs erinomainen tietolähde näissä asioissa on ollut Taalintehtaan apteekki. Asioin siellä silloin tällöin omien ja kalamiehen lääkkeiden vuoksi. Palvelu on hyvää ja nopeaa. Ei ole sellaisia jonoja kuin yleensä Helsingissä. Ja lisäksi saan ajantasaista tietoa lääkekorvauksista.

Viimeksi käydessäni farmaseutti kertoi, että tyroksiinin erityiskorvattavuus on poistunut. Se kuulosti sinänsä järkevältä uudistukselta kaikkien korvattavuuskysymysten joukossa. Tyroksiini on suhteellisen halpaa tavaraa. Lääkkeen suurin vahvuus sadan kappaleen pakkauksessa maksaa erityiskorvauksen kanssa alle 30 senttiä vähemmän kuin sama määrä ilman korvausta. Eräs kollega kirjoitti viime vuonna Suomen Lääkärilehdessä, että jos potilas maksaisi lääkärille korvauksen B-lausunnosta, jollainen vaaditaan erityiskorvauksen saantiin, niin hän saisi tämän kustannuksen takaisin tyroksiinin erityiskorvauksissa noin 56 vuoden kuluessa. Kilpirauhasen vajaatoiminta on melko yleinen tauti. Mutta jos siihen sairastuu aikuisiällä, ikä ei riitä erityiskorvausten hyödyntämiseen.

Tosin sittemmin sain tietää, että tässäkin oli kyse vain tilapäisestä korvausten lakkautuksesta. Valmistaja oli hakenut  huomattavaa korotusta tukkuhintaan, ja sitä ei Hila hyväksynyt.

Kuluneen viikon aikana kohtasikin sitten vielä uuden ongelman. Olin määräämässä ihottumapotilaalle perusvoidetta. Yhtäkkiä näytti siltä, että perusvoiteet eivät ole enää lääkkeitä lainkaan. Käyttämäni potilastietojärjestelmän luettelosta ei löytynyt ensimmäistäkään linimenttiä. Eikä niitä löytynyt lääkeluettelostakaan. Nettipharmacan kohta "Ihotautien lääkkeet" ei enää sisältänyt kohtaa "Perusvoiteet". Painetussa kirjassa sellainen kohta vielä on, mutta netistä se on hävitetty. Käyttämäni ohjelma on kytketty nettipharmacaan, joten siinä menivät voiteiden nimet.

Tein potilaalleni reseptin kirjoittamalla voiteen nimen lääkekenttään ja pakolliset ohjeet perään. Rupesin tutkimaan, mistä on kyse. Terveysportin kautta sain esille luettelon "SV-korvattavat perusvoiteet". Kelan sivuilta ei tällaista luetteloa löytynyt. En myöskään löytänyt päätösviidakosta mitään asiaan viittaavaa päätöstä.  

Tarkistin asian, mistäpä muutaltakaan kuin Taalintehtaan apteekista. Farmaseutti tiesi kertoa, että korvauksen piiriin on jätetty vain osa voiteista ja niistä suurimmat pakkauskoot. Apteekki laskee niille hinnan ja korvauksen, jos ne on reseptillä määrätty. Korvauksen piiriin kuulumattomat voiteet ja pakkauskoot ovat vapaata kauppatavaraa ja niille tulee alvit perushinnan lisäksi.

Lääketiede alkaa olla todella ihmeellistä. Kela korvaa voiteita, joita se ilmeisesti ei pidä lääkkeinä. Järkevää sinänsä, että korvaukset annetaan suurkuluttajille. Pelkään vain, että tämä voi ennakoida sitä, että kaikenlaiset rasvat pistetään pois korvauksen piiristä. Suurimmalle osalle ihmisistä sillä ei ole merkitystä. Sitten on pieni joukko esim. atooppisten lasten vanhempia, joitten kukkarolle se saattaa käydä kyllä kipeästi.

video

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti