Kun kuulen sanan strukturointi, poistan varmistimen

Olen aiemminkin kirjoittanut potilastietojärjestelmien ihmeellisyyksistä ja siitä, miten niiden koukerot syövät potilaan ja lääkärin välistä aikaa. Hiljakkoin luin lääkärilehdestä artikkelin, jossa kerrottiin, miten eräässä toimintayksikössä oli saatu järjestystä potilaskirjauksiin uuden potilastietojärjestelmän avulla.

Artikkelissa kerrottiin, kuinka laboratoriotutkimukset ja muut tutkimustulokset löytyivät uudessa järjestelmässä helposti. Se lienee tietojärjestelmän perusvaatimuksia. Mutta sitten oli uhrattu paljon tilaa sen kehumiselle, miten hienoa on, että lääkärit eivät enää voi kirjoittaa ns. esseemuotoisia potilaskertomuksia, vaan kertomus on strukturoitu eli rakenteistettu. Teksti siis pitää kirjoittaa tietyn kaavan mukaan, eri asiat omiin lokeroihinsa, tai muuten antaa tekstipätkälle tunnusmerkki, onko se esitietoja, statusta vai jatkosuunnitelmaa vai jotain muuta noin kymmenestä muusta aihepiiristä, joita kekseliäimmät strukturoijat ovat luoneet.

Tällä hetkellä kolmen työpaikan loukussani käytän kolmea ohjelmaa. Yksi niistä koki keväällä täydellisen muodonmuutoksen samalla, kun ohjelmaan ympättiin e-reseptimahdollisuus. Ohjelman aiempi versio oli pieni, näppärä peli, jossa ei hirveästi haitannut, että teksti piti kirjoittaa vähintään kahteen laatikkoon: "ananmneesi" ja "status". Laatikot olivat allekkain samassa näkymässä, eikä siirtyminen paikasta toiseen vaatinut hirveästi oikean ruudun hakemista ja hiiren klikkailua. Nyt samaa ohjelmaa ei, valitettavasti, tunnista entisekseen. Tekstin strukturointia on lisätty. On tulosyy, anamneesi, status ja jatkosuunnitelma. Kirjoitusruudut ovat perustilassa melko kapeita ja niihin osuminen hiiren kursorilla on työlästä. Jotta kaikki olisi mahdollisimman hankalaa, kirjoitusfontti on pienempää kuin tekstinkäsittelyohjelma Wordin pienin fontti, 8.

Toinen käyttämistäni ohjelmista on uusintapainos TT2000:sta. Siinä on suunnilleen samat ongelmat kuin ennenkin. Varsinainen konnankoukku on sisäänkirjautumistilassa. Kirjaudun ohjelmaan, teen kaikki temput, mitä muistan. Mutta ruudulle ei ilmesty päivän työlistaa. Se onkin piilotettu sisäävetovalikkoon vasemmalle. Jos ei tätä tiedä tai muista, niin saa aikansa ihmetellä, mitä sinä päivänä pitikään tehdä. Ja tekstiä pitää taas jakaa ruutuun jos toiseenkin. Fonttikoko on luettavaa.

Doctorex, eli nykyiseltä nimeltään Dynamic Healt, on ainoa ohjelmista, joka ei pakota sovittamaan tekstiä lokeroihin. Kun vertaa kertomuksia toisiin ohjelmiin, en näe suurtakaan eroa siinä, onko kollega saanut ohjelman opastusta siitä, missä järjestyksessä asiat pitää kirjoittaa ja onko niillä ehkä jokin otsikko edessään. Mielestäni lääkärin tai hoitajankin älykkyystasolla varustettu henkilö osaa saada pointin esille toisen kirjoittamasta tekstistä, vaikka se ei olisi täsmälleen jonkin kaavan mukainen.

Mielestäni ohjelman tuotoksessa on strukturointia sangen runsaasti jo siinä, että on ainakin kertomustiedot, tutkimukset, lääkkeet ja lähetteet. Ne muodostavat kaikki omat kokonaisuutensa, ja tällaisella jaottelulla on mielestäni täydet perusteet. Mutta näprääminen sellaisen tekstin strukturoinnin parissa, mitä monet ohjelmat vaativat, on kyllä akateemisen koulutuksen saaneiden pilkkaamista ja kertakaikkista ajan hukkaa.