tiistai 5. kesäkuuta 2012

Arktinen kesä


On eletty luminen ja aika kylmä talvi. Sitten elettiin vähälumisempi, mutta todella kylmä kevät. Nyt pitäisi olla kesä. Niin lukee allakassa. Kesäkuu alkua eletään. Muutaman päivän satoi kaatamalla ja lämpötila nousi hädin tuskin yli viiden asteen. Samoja lukemia oli tapaninpäivänä, kun sienessä käytiin. Nyt on vähän enemmän lehteä puissa ja maa vihreänä. Eletään ”mellan hägg och syren”, kuten ruotsalainen sanoisi.
















Arktista talvea ja kevättä vietettiin pääasisassa Helsingissä. Siellä on omat hyvät puolensa. Ei tarvitse luoda lunta päästäkseen ovesta ulos. Lämmityskin toimii vaivattomasti, eikä tarvitse kantaa puita voidakseen istua sisällä ilman päällysvaatteita. Kun oli päästy huhtikuuhun, takatalvi yllätti. Se oli lyhyt lumentulo, joka teki kadut loskaisiksi ja peitteli puut hetkeksi joulutunnelmiin.






Pääsiäinen oli tuulista, viileää aikaa. Helsingissä harrastetaan samoja asioita kuin maallakin. Maalaiset jopa tulevat Helsinkiin harrastustensa vuoksi. Käytiin toisen pääsiäispäivän kunniaksi Lauttasaaren eteläkärjessä katsastamassa tuulta ja kevään edistymistä. Viimemainitusta ei näkynyt tuolloin jälkeäkään, mutta tuulta käyttivät hyväkseen leijalautailijat, jotka kertomansa mukaan olivat tulleet Kiteeltä asti harrastamaan. Vapaa-ajan kalastajakin löytyi paikalta. Siika oli liikkeellä noihin aikoihin ja kävi jonkin verran myös pyydykseen.

















Heti, kun päästiin kotiutumaan kissojen oikeaan kotiin, ne ryhtyivät hoitamaan kissanvirkaa. Taito vain taisi olla ruostunut harjoituksen puutteessa. Mirri löysi metsämyyrän, ja molemmat kissat olivat innokkaasti sen kimpussa. Lopulta saalis kuitenkin pääsi livistämään Tekiriltä.

















Toukokuussa saatiin elää muutama kesäpäivä. Hyttysetkin heräsivät henkiin. Niiden puremat kutisivat poikkeuksellisen voimakkaasti. Ilmeisesti uudella hyttyssukupolvella oli aiempaa ärjymmät aineet syljessään. Hyttysten myötä tulivat hyönteisiä syövät muuttolinnut. Niitten laulua on seurattu lähinnä korvakuulolta. Satakieli käväisi laulamassa eräänä sumuisena päivänä, joka ei ollut niin hyytävän kylmä kuin sitä edeltävät ja seuraavat päivät olivat.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti