Mutta jos valkoviini ja sienet ainakin tuon yhden kokin mielestä sopivat kuhaan, niin päätin kokeilla moista yhdistelmää. Tämän vuoden sienisadosta tuli jo kerran kokeilluksi mustatorvisieni, mutta sen mausta en oikein saanut selvää. Niinpä otettiin avuksi viimevuotiset herkkutatit. Tattejahan oli uskomattomat määrät, ja niitä on talousyksikössämme kuivattuna viipaleena vielä toiseenkin kuharuokaan.
Kemiönsaarella ei talvi ole oikein saanut jalansijaa, mikä on sinänsä miellyttävää. Persilja jaksaa tuottaa vielä jonkin verran lehtiä. Se sopii sieniin ja kalaan mielestäni erinomaisesti.
Valmistin aika tuhdin tattisoosin. En yleensä liota kuivattuja sieniä sen kummemmin. Valmistusprosessin aikana sienet imevät itseensä riittävästi nestettä. Ja kun kastike keittämisen jälkeen paistetaan kalojen kanssa uunissa, sitkeämpikin sieni imaisee nesteet itseensä. Näin kävi nytkin ja tämä kuhaversio oli kyllä todella herkullista.
Tämä kalaruoka sopisi varmaan karppaajallekin. Jos puoli desilitraa vehnäjauhoja on liikaa hiilihydraattia, niin jauhot voi jättää pois ja tehdä kunnon kermapläjäyksen. Pari desilitraa kuohukermaa saostaa kastikkeen kuin kastikkeen aika mukavasti.
Afiyet olsun! Hyvää ruokahalua!