Ruokaa Istanbulissa

Kuluneena keväänä on käyty Istanbulissa parikin kertaa. Maaliskuun retki oli onnistunut, ja päätettiin lähteä katsomaan Formula ykkösiä, kun kisat nyt olivat ehkä viimeisen kerran Istanbulissa. Käytiin kisoissakin, mutta suurin osa ajasta kierreltiin kaupungilla.

Asuttiin samassa paikassa kuin aiemminkin. Kiva kämppä, eikä alakerrassa tällä kertaa pidetty intensiivisiä rumpusessioitakaan läpi yön. Vietettiin pidennetty viikonloppu, joka Istanbulissa ei tietenkään riitä mihinkään. Mutta kaikkia maailman paikkoja ei ihminen ehdi elämässään kiertää, vaikka kuinka haluaisi.

Istiklal-kadun lähettyvillä kulkevista pikkukaduista osa on muuttunut lähes yhtenäiseksi ravintola-alueeksi. Kapeiden kujien jalkakäytävät ovat täynnä pöytiä. Keskellä kujaa on kapea jalankulkualue. Ja sisäänheittäjä vaanii joka toisen pöydän takana. Lisäksi on erilaista sisäpihaa, kellariklubia, vinttiklubia, klubia joka kerroksessa ja mitä tahansa, mihin mielikuvitus riittää. Kun on väestöpohjaa 20 miljoonaa ja takana yli 2000 vuoden historia, niin jokaiselle on jotakin.

Päivittäistavaroissa kivijalkakaupat ovat edelleen voimissaan. Lukematon määrä pikkukauppoja löytyy, kun vain vilkaisee ympärilleen. Osa on erikoismyymälöitä. Esim. liha- ja kalakaupat eivät myy muuta kuin oman alansa tuotteita.

Vihanneskauppiailla valikoima vaihtuu vuodenajan mukaan. Talvella on vähän niukempaa, mutta turkkilaista säilykevihannesta turşua on silloin tarjolla. Missään vaiheessa ruokakaupassa ei ole sellaista museaalista tunnelmaa, kuin on suomalaisessa standardimarketissa, missä samat appelsiinit ja Golden Delicious -omenat tuijottavat neonvalojen alta vuodenajasta riippumatta.

Kuivatavarakaupoista saa mausteita, kuivahedelmiä, pähkinöitä ja muuta pikkupurtavaa. Pikkupurtavat vaativat usein jonkin verran näpertelyä, ennen kuin syötävän saa suuhunsa. Esim. paahdetun kurpitsansiemen syönti on taitolaji. Siementä puraistaan toisesta päästään sopivalla puruvoimalla. Näin kuori halkeaa siististi, ja siemenen voi poimia kielellään. Kulttuuriin perehtymätön voi tietenkin syödä siemenet kuorineen. Kuitu ei ole pahitteeksi. Erilaista sipsiä ja muuta helposti syötävää, ei ainakaaan toistaiseksi ole sellaisia puoli kauppaa täyttävinä jättipussivuorina kuin Suomessa. Pikkupuseja saattaa löytää sekatavarakaupoista.

Ruokaa saa joka paikasta ja aina jostain mihin tahansa vuorokauden aikaan. Pikaruoka on varsin edullista. Paremmissa ravintoloissa hinnat vaihtelevat. Suosituissa paikoissa, kuten Cicek Pasajissa, voi tulla tunne, että tulit ryöstetyksi. Mutta kohtuuhintaisia, hyviä ravintoloita riittää kyllä.