lauantai 4. joulukuuta 2010

Maalaiselämää

Talvi on ilmeisesti tullut jäädäkseen. Taalintehtaalla on ihan selkeä lumipeite. Enää ei nurmikko paista lumihippujen seasta. Aamulla oli tosi sakea lumipyry, joka toi useamman sentin pakkaslunta vanhan hangen päälle.

Tuhtitohtori on ainakin tilapäisesti siirtynyt kiinteämmin maalaiseksi. Kemiönsaarella on terveyskeskuksen lisäksi oma työterveyshuolto, johon kysyttiin satunnaistyövoimaa. Paikka on periaatteessa reilun yhden lääkärin paikka, jonka haltija alkoi kaivata lakisääteistä lomaansa. Niinpä riensin hätiin. Pari päivää on mennyt siellä. Onneksi paikan potilastietojärjestelmä on ennestään tuttu. Pääsin siis heti työn touhuun ilman, että olisi pitänyt ihan hirveästi takkuilla tietokoneen kanssa.

Ruotsin kielikin taipuu joten kuten. Potilaat on hyvin ymmärtäväisiä. Jos joka sanaa ei muista heti, voi paikata suomeksi. Se, että puhutaan muun henkilökunnan kanssa ruotsia, helpottaa orientoitumista. Kun vaihtaa ajattelunkin ruotsin kielelle, homma hoituu jotenkin helpommin. Tosin vähemmistönä olevien suomenkielisten potilaiden kanssa voi ruveta unohtumaan suomen kielen sanat. Mutta kaikesta on selvitty.

Työympäristö on aivan viehättävä, vanha puutalo, jossa on kahvihuoneessa puuhella. Lattiat on paikoin vähän vinossa, mutta tilaa on todella ruhtinaallisesti verrattuna niihin koppeihin, joissa pääkaupunkiseudulla paikoin joutuu työskentelemään. Ja kuinka monella lääkärillä on käytössään ompelukone?
















Kissat on olleet innoissaan talvesta. Tekir ei oikein pitänyt kovimmista pakkasista. Mirriä ei tunnu kylmyys haittaavan. Sen turkki on paksuntunut selvästi kesästä. Se on myös hankkinut itselleen jonkinlaisen rasvakerroksen. Epäilemme, että sillä on salainen herkkupaikka jossain naapurissa. Ainakaan kotiruualla se ei ole voinut päästä niin tuhtiin kuntoon.

Mirri on kyllä myös kova metsästämään, joten ruoka siltä ei heti lopu. Aamuisen lumituiskun aikana se oli yllättänyt saaliin. Se leikki sillä pihalla. Tekir sai aikansa leikkiä sekin, mutta lopulta Mirri otti saaliinsa ja juoksi sen kanssa nurkan taakse.





Mirri on vähän varauksellinen vieraiden suhteen. Josolen liian kauan poissa, se vierastaa minuakin. Vaikka olen ollut Helsingissä vain tavanomaiset kolme päivää kuluneella viikolla, olen ollut ilmeisesti liikaa poissa kotoa. Tänä aamuna herätessäni Mirri tuli ihmettelemään, kuka olen. Aikansa se pyöri ympärillä, haisteli ja maisteli. Sillä oli pentuaikoina tapa näykkiä nukkuvien ihmisten nenää. Nyt se puraisi varvasta ja peukaloa. Lopulta se päätteli, että olen oikea ihminen ja rupesi kehräämään ja nuolemaan.

Mirri ja Tekir viihtyvät enimmäkseen erittäin hyvin keskenään. Joskus jompi kumpi innostuu puhdistamaan toisen turkkia. Mirri on siinä suhteessa kovinkin ahkera.

2 kommenttia: