Muutama päivä ennen tikinpoistoa Tekir sai kauluksensa irti. Annoin sen nuolla turkkiaan, mutta en uskaltanut jättää sitä yöksi ilman kaulusta. Sen verran innolla se oli leikkauspäivänä repimässä ompelulankaa. Lyhyen vapautensa aikana Tekir ehti tervehtiä Mirriä. Sillä oli ihmeellinen vaikutus. Mirri lakkasi murisemasta ja sähisemästä. Mirri ei ole mikään järjen jättiläinen, vaikka onkin kovin suloinen kissa. Kai se tunnisti vanhan kaverinsa ja uskoi vihdoin, että tötteröpää oli sama Tekir.
Tikinpoistopäivänä ja jo vähän aiemminkin Tekir oli täydessä vauhdissa. Kaulus aiheutti sille lievän putkinäköongelman, mutta se leikki kanssani villikissaakin. Se on sellainen leikki, että Tekir tulee sänkyyn. Laitan käden peiton alle ja rapsuttelen peittoa kynnellä. Tekir hyökkää kimppuun. Vedän käteni pois, ja Tekir hyökkää käsivarteeni kiinni kaikilla neljällä käpälällä. Sitten se on purevinaan minua. Tötterö rajoitti puremaetäisyyttä ja aiheutti sen, että Tekir käytti hyökkäysvälineenä takakynsiään. Se teki joskus kipeää. Mutta nyt on palattu normaalijärjestykseen siinäkin asiassa.
Olin ajatellut, että tikit saa pois kotoisilla kynsisaksilla ja pinseteillä. Mutta ommel oli molemmista päistään vedetty hyvin pienelle lenkille, johon jatkuvan ompeleen solmut oli tehty. Jouduin turvautumaan lainavälineisiin. Oikeilla tikinpoistosaksilla sain solmukohdat auki. Tekiriä ne ei kyllä kiinnostaneet ja olisivat aikanaan kasvaneet ulos. Mutta jos päästään maaseudulle, niin siellä langanpää olisi voinut tarttua johonkin ja nahka revetä.
Eläinlääkäri antoi luvan minulle tikinpoistoon. En siis harjoittanut laitonta eläinlääkärin ammattia. Ja ihmisistäkin ompeleet poistaa yleensä hoitaja. Varustauduin tukevalla aamutakilla ja linnoittauduin nojatuoliin. Suojavarustus osoittautui liioitteluksi. Pari kertaa Tekir vinkaisi pahasti, mutta verenvuodatukselta vältyttiin puolin ja toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti