eResepti tulee - onko se valmis?

Sähköinen lääkemääräys, eResepti, tuo Kanta-hankkeen suursaavutus, alkaa vihdoin vallata alaa ympäri Suomen. Sen piti tulla pakolliseksi vuoden 2014 huhtikuussa paikoissa, joissa on it-pohjainen potilastietojärjestelmä. Tämä tosin olikin aprillia. Ajankohta siirtyi seuraavan vuoden alkuun. Päätöksestä ilmoitettiin vajaa kuukausi ennen alkuperäisen päivämäärän koittoa. Saattaa harmittaa niitä, jotka ovat mahdollisesti ylitöinä teettäneet uudistuksen vaatimat muutokset järjestelmiinsä.

Olinpa itsekin kuulemassa potilastietojärjestelmän uudistuksesta. Se oli saanut alkunsa eReseptistä, mutta saman tien oli myllätty koko ohjelma. Osa uudistuksista tuntui istuvan hyvin, osassa oli selvästi kiireen maku. Pienemmissäkin asioissa myönnetään mahdolliset lisäajat pidemmillä kuin alle kuukauden varoitusajoilla.

Ohjelmat siis muuttuvat. Reseptien kirjoittaminen muuttuu. Samalla muuttuu se, ettei  lääkäri voi enää nopeasti silmäillä, mitä lääkkeitä potilalle on määrätty omassa toimintayksikössä. Vain itse tekemänsä reseptit voi katsoa hoitotilanteessa reseptikeskuksesta. Jos taas haluaa tietää vaikka saman yksikön toisen lääkärin lääkemääräykset, täytyy saada potilaan lupa voidakseen mennä reseptikeskukseen katsomaan kaikki potilaan lääkemääräykset viimeisen 30 kuukauden ajalta. Mitään mahdollisuutta ajaa jotenkin ”puolivaloilla” ei ole, kaikki tai ei mitään. Ellei sitten huomaa käyttää jotain rajausta. Mahdollisuuksiin tosin ei taida kuulua oma yksikkö. Ainakaan sitä ei mainita lääkäreille tarkoitetussa itseopiskelumateriaalissa.

Minua ei haittaa, että käyttöohjeet pitää kirjoittaa ns. auki, eli ymmärrettävään muotoon. Esim. ohje: "lääkettä X 1x2" ei kelpaa. Se aiheuttaa apteekeille lisätyötä, koska lääkkeen toimittaja ei voi muuttaa tietoja reseptikeskukseen. Itse osaan kyllä kirjoittaa suomeksi (ja muutamalla muullakin kielellä), miten lääkettä käytetään ja mihin tarkoitukseen. Näin lisätään valtakunnan parhaiten palkattujen konekirjoittajien työtä, ja kukaties pitemmällä aikavälillä aiheutetaan työttömyyttä farmaseuteille, kunhan lääkärit oppivat kirjoittamaan oikein. Tällä hetkellä uudistus tuntuu aiheuttavan lisätyötä apteekeille, kun pitää soittaa lääkemääräyksen tekijälle ja anoa lupa muutoksen tekemiseen.

Kun tutustuin eReseptin perehdytysaineistoon, kiinnitin ensimmäiseksi huomiota siihen, että eResepti toimii henkilötunnuksella (sotu). Jos ihmisellä ei ole henkilötunnusta, hän ei vastaisuudessa saa reseptilääkkeitä Suomessa sitten, kun vaihdetaan täysin e-vaihtoehtoon. Paperi- tai puhelinreseptimahdollisuutta ei aiota jättää. Se tarkoittaa, että pikkulapset ja ulkomaalaiset ovat reseptilääkehoidon ulkopuolella.

Henkilötunnuksettomien ongelmista on jo apteekeilla kokemustakin. Meillehän syntyy lapsia, jotka ovat jonkin aikaa elämänsä alkuvaiheessa ilman tunnusta. Kuitenkin he saattavat sinäkin aikana tarvita reseptilääkkeitä. Eräs farmaseutti kertoi, että on useammankin kerran joutunut jättämään toimittamatta lääkkeet, kun lapsella ei ole sotua eikä vanhemmilla mukanaan edes viivakoodillista potilasohjetta, josta saisi selville, mitä lääkettä on määrätty. Reseptikeskukseenhan ei pääse, kun sotua ei ole.

Toinen farmaseuttien kokema ongelma liittyy siihen, että ihmiset mieltävät reseptikeskuksen paikaksi, joka hoitaa heidän lääkkeidensä uusimiset ja kaiken muunkin lääkkeisiin liittyvän. Vaikka jokainen eReseptin saanut voi periaatteessa mennä reseptikeskuksen sivuilta tarkistamaan, mitä lääkkeitä hänelle on määrätty, mitä on toimitettu ja mitä pitäisi uusia, niin tarkistaminen ei tunnu olevan ihmisille mitenkään itsestään selvää. Eivätkä kaikki välttämättä osaa lukea ja tulkita tietojaan. Kaikilla ei tietenkään ole edes tietoyhteyksiä, mutta osa on ollut aidosti hämmästyneitä siitä, ettei reseptikeskus tiedäkään automaattisesti lähettää lääkkeiden uusintapyyntöjä eteenpäin tai että se ei itse uusi reseptejä.

Sähköinen lääkemääräys ja niiden keskitetty rekisteröinti sisältää epäilemättä paljon etuja. Reseptit eivät katoa, ja tietotaitoinen osaa pitää reseptinsä järjestyksessä. Ongelmaa syntyy, kun printattua potilasohjetta ei ole mukana eikä potilaalla ole henkilötunnusta. Ja tietenkin menee aikansa, ennen kuin kaikki huomaavat, että lääkärit ovat edelleen terveyskeskuksissa ja lääkäriasemilla eivätkä reseptikeskuksessa.

Muistan takavuosien eräältä päivystyskeikalta tapauksen, kun joku minulle ennestään tuntematon potilas tuli vaatimaan pkv-lääkettä. Annoin hänelle reseptin, jossa oli lain sallima pienin pakkaus hänen vaatimaansa ainetta. Puolen tunnin kuluttua hän soitti, että resepti oli kadonnut. Tuota ongelmaa ei enää ole. Tosin ei potilas tuolloinkaan saanut uutta reseptiä ainakaan minulta. Ja nimenomaan keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden valvonta tuntuu olleen johtotähtenä eReseptiä ja keskusta suunniteltaessa.

Ennen eReseptiä pkv-lääkkeiden väärinkäyttäjät saatoivat esiintyä useilla nimillä ja tekaistuilla henkilötunnuksilla hankkiakseen lääkkeitä väärinkäyttöön. Nyt se ei käy. Lääkemääräys menee eReseptiksi vain aidolla sotulla, ja apteekista lääke irtoaa vain oikeilla henkilötiedoilla. Etenkin pääkaupunkiseudulla monet esiintyivät omalla nimellään ja omilla tiedoillaankin, saattoivat vaatia privaatissa tietojen salaamista ja juoksivat ympäri Uuttamaata keräämässä reseptejä. Enää sekään ei käy, kun reseptikeskuksesta käy ilmi, että lääkkeitä on määrätty enemmän, kuin käyttöohjeet antavat myöten. Toinen asia on se, että päihdyttävien aineiden käyttö tuskin vähenee kovin lyhyellä aikavälillä, joten jollain konstilla väärinkäyttäjät hankkivat joko lääkkeitä tai jotain muuta, millä saa päänsä sekaisin.

Jokin aika menee tietenkin siihen, että ihmiset oppivat uuden systeemin. Siitä ei päästä mihinkään, että joka mummonmökissä ei ole it-yhteyksiä. Kupariset puhelinkaapelit kiskottiin pois, ja ympäri maata on isompia tai pienempiä riitoja siitä, miten ja kenen kustannuksella supernopea valolanka ilmestyy joka niemeen, notkoon ja saarelmaan. Eikä kaikilla missään olosuhteissa ole joko varaa hankkia tietokonetta tai älypuhelinta tai taitoa niiden käyttöön.

Sähkökatkot ovat Etelä-Suomen suurissa keskuksissa harvinaisia ja yleensä lyhytkestoisia. Mutta miten käy, jos lähtee korpiperukoilta ainoalla bussilla kymmenien kilometrien päähän apteekkiin, kun siellä piti olla eResepti valmiina, mutta ei ollutkaan, kun terveyskeskuksen tietojärjestelmä kaatui tai sähköt katkesivat? Tai apteekin systeemeille kävi samoin. Eikä bussi odota loputtomiin sähkökatkon loppumista.

Tietojärjestelmät ovat tietenkin myös haavoittuvia. Oma ulkoministeriömme joutui vakoojien mielenkiinnon kohteeksi. Reseptikeskus on kaikista vakuutteluista huolimatta yhtä haavoittuva. Voisi kuvitella, että vakuutuslaitoksilla vakuutuksia myöntäessään ja jopa isommilla työnantajilla vaikkapa hyväpalkkaisen toimen täyttötilanteessa voi olla intressi saada tietoonsa lääkitystietoja. eReseptin lanseeraajat puoltavat keskusta kaikinpuolisella lääketurvallisuudella. Mutta kun keskusta epäilemättä voi hakkeroida, kuka tietää, miten näppäriksi kehittyvät nekin tahot, joitten intresseissä on esim. ylimääräisten pkv-lääkkeiden hankinta käyttöönsä. Sitten on vielä sekin ongelma, että järjestelmää pitää yllä yksityinen it-firma, ja ylläpitäjä saattaa vaihtua. Siinä saumassa ei kukaan voi/välitä vastata tietojen säilymisestä salaisina.

Monen pätkätyöläisen huoli eReseptin suhteen on se, että työterveystarkastuksessa lääkäri automaattisesti näkisi tiedot menneestä lääkityksestä. Näinhän ei ole, jos tutkittava kieltää reseptitietojensa avaamisen. Mutta, jos lääkäri joutuisi käymään kyseisen ihmisen reseptitiedoissa, sieltä lävähtäisivät eteen lääkemääräykset kahden ja puolen viime vuoden ajalta, ellei huomaa tehdä jotain rajausta. Vaikka esim. masennus- tai unilääkkeen käyttö olisi ollut lyhytaikaista, lääkäri joutuu niistä kysymään ja työhakija selvittämään terveystarkastuksessa. Ja vaikka lääkitystietoa ei jaeta työnantajan kanssa, niin lääkäri joutuu kuitenkin tekemään arvionsa lääketarpeen mahdollisesta vaikutuksesta suoriutumiseen tulevassa työtehtävässä. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jatkuvaa lääkkeiden käyttöä tai sairautta, jonka vuoksi lääkkeitä on määrätty, ei kannatakaan salailla, koska siinä ns. ampuu itseään jalkaan. Jos osoittautuu, että lääkitys tai sairaus olisi ollut työhönoton este tai sairauspoissaoloja aiheutuu ilmoittamatta jääneestä pitkäaikaissairaudesta, voi jäädä ilman sairausajan palkkaa ja muita etuja, ja mahdollisesti työsuhde joutuu katkolle.

Paperista reseptiä - ei pelkästään käyttöohjetta - tarvitaan moneen muuhunkin tarkoitukseen kuin lääkkeen hankkimiseen apteekista. On erilaisia vakuutuksia, jotka maksavat lääkkeet vain sellaisen reseptin perusteella, johon lääkäri on merkinnyt minkä sairauden hoitoon lääke on tarkoitettu. Muistan, kun kerran jouduin täyttämään parisivuisen lisäselvityslomakkeen, kun en huomannut merkitä potilaan mahalääkereseptiin, että hän tarvitsi lääkettä kipulääkehoidon ajan. Ilman paperireseptiä kirjoittelemme jatkossa vastaavia selvityksiä joka lääkkeestä, josta haetaan vakuutuskorvauksia.

Kaiken kaikkiaan eReseptin suunnittelu vaikuttaa olleen jokseenkin sisäänlämpiävää. EU:sta saatiin juuri päätös, jonka perusteella koko EU-alueella apteekkien pitää toimittaa toisessa EU-maassa kirjoitettu resepti. Mutta jos suomalaisella on vain eResepti reseptikeskuksessa? Vaikka olisi sotu ja eurooppalainen Kela-korttikin, niin minun on vaikea uskoa, että kroatialainen farmaseutti pääsee Suomen reseptikeskukseen, tai edes haluaa yrittää.

Kun itse olen päätoiminen eläkeläinen, joka käy töissä vain tarvittaessa ja joka suurimman osan ajasta on sähköisten potilasjärjestelmien ulottumattomissa, niin oma intressini on sama kuin monen ikätoverini. Meille on vakuutettu, että ns. karvalakkiversio eReseptin määräämiseksi missä tahansa älypuhelimen (en omista enkä halua) tai tietokoneen välityksellä saadaan meikäläisten käyttöön. Jään odottamaan, mitä meille tarjotaan ja mitä se maksaa.

Olen hankkinut itselleni eReseptin tuottamisessa tarvittavan ammattikortin, mutta kävin juuri allekirjoittamassa adressin, jossa vaaditaan paperireseptin (ja puhelinreseptin) säilyttämistä sähköisen rinnalla. Samalla kävin etsimässä netistä eurooppalaisen lääkemääräyslomakkeen, jos vaikka jatkossa tulisi käyttöä. 

 

Tekir-tötteröpää pääsee vapaalle

Tekir kulki tötteröpäänä kymmenen päivää. Ihan ensimmäisenä iltana se törmäili vähän huonekaluihin, mutta se johtui tietysti osittain nukutusaineistakin. Kymmenen päivän kuluessa se oppi kyllä aika hyvin liikkumaan. Alkuun leikkaushaava oli varmaan kipeä, eikä sen tehnyt mielikään hyppiä ikkunalaudalle. Mutta viikon kuluttua se oli kyllä kovasti menossa.

Muutama päivä ennen tikinpoistoa Tekir sai kauluksensa irti. Annoin sen nuolla turkkiaan, mutta en uskaltanut jättää sitä yöksi ilman kaulusta. Sen verran innolla se oli leikkauspäivänä repimässä ompelulankaa. Lyhyen vapautensa aikana Tekir ehti tervehtiä Mirriä. Sillä oli ihmeellinen vaikutus. Mirri lakkasi murisemasta ja sähisemästä. Mirri ei ole mikään järjen jättiläinen, vaikka onkin kovin suloinen kissa. Kai se tunnisti vanhan kaverinsa ja uskoi vihdoin, että tötteröpää oli sama Tekir.

Tikinpoistopäivänä ja jo vähän aiemminkin Tekir oli täydessä vauhdissa. Kaulus aiheutti sille lievän putkinäköongelman, mutta se leikki kanssani villikissaakin. Se on sellainen leikki, että Tekir tulee sänkyyn. Laitan käden peiton alle ja rapsuttelen peittoa kynnellä. Tekir hyökkää kimppuun. Vedän käteni pois, ja Tekir hyökkää käsivarteeni kiinni kaikilla neljällä käpälällä. Sitten se on purevinaan minua. Tötterö rajoitti puremaetäisyyttä ja aiheutti sen, että Tekir käytti hyökkäysvälineenä takakynsiään. Se teki joskus kipeää. Mutta nyt on palattu normaalijärjestykseen siinäkin asiassa.

Olin ajatellut, että tikit saa pois kotoisilla kynsisaksilla ja pinseteillä. Mutta ommel oli molemmista päistään vedetty hyvin pienelle lenkille, johon jatkuvan ompeleen solmut oli tehty. Jouduin turvautumaan lainavälineisiin. Oikeilla tikinpoistosaksilla sain solmukohdat auki. Tekiriä ne ei kyllä kiinnostaneet ja olisivat aikanaan kasvaneet ulos. Mutta jos päästään maaseudulle, niin siellä langanpää olisi voinut tarttua johonkin ja nahka revetä.

Eläinlääkäri antoi luvan minulle tikinpoistoon. En siis harjoittanut laitonta eläinlääkärin ammattia. Ja ihmisistäkin ompeleet poistaa yleensä hoitaja. Varustauduin tukevalla aamutakilla ja linnoittauduin nojatuoliin. Suojavarustus osoittautui liioitteluksi. Pari kertaa Tekir vinkaisi pahasti, mutta verenvuodatukselta vältyttiin puolin ja toisin.