Kurssin pitäjä on kultaseppämestari, joka puhuu ruotsia hyvin selkeästi ja kohtalaisen hitaasti. Muutkin kurssilaiset puhuvat selkeästi, joten lievästi puutteellisella kielitaidollani pärjäsin hyvin.
Ensimmäisellä kerralla käytiin läpi materiaaleja ja sitä, mitä kukin oli aikonut tehdä. Jotkut kurssilaiset olivat jo toista kertaa asialla ja heillä oli selvät sävelet siitä, mitä he aikoivat tehdä. Itse olin ajatellut rintarossia, mutta se ajatus tyrmättiin heti. Sitä saa kuulemma yrittää ehkä keväällä, kun kurssi jatkuu.
Nyt oli tarkoitus tehdä jotain melko yksinkertaista, kuten riipus. Kokeneilla kurssilaisilla oli mukanaan mm. hopealusikoita, joista heillä oli tarkoitus katkoa varret ja tehdä koristeellisesta varren osasta yksi koru ja lusikkaosasta toinen. Itse en keksinyt muuta kuin kissat. Aikani mietittyäni piirsin pari kissan kuvaa. Olin niihin kohtalaisen tyytyväinen. Opettaja neuvoi, minkä paksuista levyä kannattaa hankkia. Levyä saa ainakin Etelärannasta. Sieltä se olisi kuulemma pitänyt tilata etukäteen, että saisi varmasti haluamansa määrän.
Koska olin työllistetty viikolla ihan oikean vastaanottotyön lisäksi sellaisella hommalla, että avi:sta piti saada IAH-koodi tai OIV, kuten minua valistettiin. Se tarvittiin, että voisin jatkossakin kirjoittaa e-reseptejä mm. Valiolla. Avi:ssa oli tasan kaksi henkilöä, joilta koodin saattoi saada - puhelimitse. Maanantaina paikan tietojärjestelmät olivat nurin, joten kukaan ei saanut koodeja. Omistin tiistain ja keskiviikon sille, että yritin soittaa avi:in. Kännykästä ei voi jonottaa loputtomasti, enkä ikinä osunut sellaiseen väliin, että jonottajia ei olisi ollut. Olin jo ajatellut, että lähden työpaikalle jonottamaan lankapuhelimesta, mutta kuin ihmeen kautta, klo 08.00 torstaiaamuna joku vastasi ja sain tarvittavat loitsut. Onnekseni hopeakaupassa ei ollut kiirettä, ja sain perjantaiaamuna pienet levynpalat pelkästään menemällä paikalle rahojen kanssa.
Luonnokseni alkoivat kotona näyttää vähän suurilta koruiksi. Pienensin niitä kopiokoneella. Toisena kurssipäivänä päätin aloittaa hankalammasta sahattavasta. Se esittää meidän Tekiriä kerjäämässä ruokaa. Piirros liimataan hopealevylle erikeeperillä. Sitten sahataan. En ollut päästä alkuun, koska kaikki sahaustelineet oli varattu. Sen verran sain opastusta, että sain kotona sahaukseni loppuun. Omistan sahanpokan ja pihistin käyttämäni terän kotikäyttöön. Se ei ole vieläkään poikki.
 |
| Pihtejä |
 |
| Hiontavälineitä, ylinnä kiillotuspastaa |
 |
| Vasaroita moneen lähtöön ja tanko, jonka päällä voi suurentaa sormusta tai pyöristää litistyneen |
 |
| Sahanpoka ja terä, terän voiteluaineeksi kynttilää, kultasepän vasara ja alasin |
Kurssi päättyikin tällä erää tähän. Opettaja joutuu olemaan sairaslomalla, joten joululahjoiksi ei tekeleistä ole. Voisin tietysti yrittää hioa reunoja ja takoa sahaustani johonkin muotoon, mutta luulen, että nämä toimet vaativat vähän asiantuntijan neuvoa. Litteästä levystä sojottavat ulokkeet varmaan taipuvat helposti käytössä, joten niitä pitäisi takoa johonkin muotoon. Takomalla hopea myös kovettuu, jolloin se ei taivu niin helposti.
Ruotsiksi metallin takominen muotoon on ciselera. Suomeksihan käytetään termiä pakottaa. Pakkokeinot ovat ylipäätään mielestäni vastenmielisiä. Ruotsiksi metallin muokkaaminen onkin paljon ystävällisemmän kuuloista puuhaa. Mutta se saa nyt odottaa kevääseen.
 |
| Tässä oli sahattava kuvio |
