Silakkaretkellä huhtikuussa 2014

Vuoden 2014 kevät on tullut aikaisin. Meidän pihalla on kukkineet pienet sipulikasvit jo pitkään. Lumikellot olivat kukassa, kun kävin katsastamassa taloa maaliskuussa. Silloin oli noussut jo krookuksiakin. Nyt huhtikuun lopulla kukkivat jo helmililjat, hyasintit ja keltanarsissit.

Lumikellot kukkivat 8.3.2014

Skillat muodostavat sinisen maton.

Keltanarsissit kukkivat tavallista aiemmin.

Helmililjatkin oat täydessä kukassa.

Joulunarsissien sipulit tuottavat kukkia keväästä toiseen.

Meren viimeisetkin jäät lähtivät jo ajat sitten. Kalamies on onkinut siikaa talomme edustalla olevilta laitureilta. Kuluvana keväänä saalis on ollut niukkaa. Viime keväänäkin jäätiin vähälle siialle, mutta silloin taidettiin olla ongella liian myöhään.

Silakat ovat kokoontuneet kutualueilleen. Niitä on saatu litkalla vanhoista paikoista. Viime vuoden silakkavideo on päivätty kesäkuun alkuun, joka tosin oli kudun viimeisiä vaiheita. Nyt samoilla paikoilla ollaan kuukautta aiemmin.



Hyvällä syönnillä litkaan tarttuu montakin silakkaa kerralla.

Tällä kertaa silakat olivat vähän huonolla syönnillä. Saatiin sentään ruokakalat. Vastapyydetty silakka ei tarvitse muuta kuin sen, että katkaistaan pää ja vedetään sen mukana tulevat sisuskalut pois. Sitten pyöritellään suola-jauhoseoksessa, jos haluaa. Teflonpannussa kalat voi paistaa jauhottakin. Rasvaa ei tarvita paljon, koska silakat ovat itsessään melko rasvaisia. Paistetaan ja syödään.

Silakkaretki ei ulottunut kauas. Ajettiin Koiranveräjän toiselle puolen. Se on kapea veneväylä Kasnäsiin johtavan tien ali. Vesi oli matalalla, joten kalamiehen veneilytaidot olivat tarpeen. Kivet vaanivat sellaisissa paikoissa, että kapeikosta ajaminen on melkoista luikertelua.

Koiranveräjä on kivinen paikka.

Koiranveräjän vieressä sijaitsee mielestäni rumin huvila, mitä Saaristomeren rannoilla olen nähnyt. Se on kookas rakennus, jotenkin pröystäilevän oloinen, pompös, kuten paikkakuntalainen saattaisi sanoa. Sen mittasuhteet ovat sellaiset, ettei oikein voi olla varma, onko katto luhistumassa, vai mikä taloa vaivaa. Ehkä joku arkkitehti voisi kertoa, mikä talossa on vikana. Onni onnettomuudessa on, että taloa peittää kohtalaisen sankka puusto.

 Saaristomeren rumin huvila

 

Mutta kauneuttahan merellä ennen kaikkea löytyy. Saaristomeri sinänsä on ihmeellinen. Mikä määrä saaria ja luotoja, kaikki rannat, kasvit ja eläimet. Sekä tietenkin vesi, joka päivästä toiseen muuttaa luonnettaan. Tällä retkellä meri oli ystävällinen, ei aivan rasvatyyni, kevyttä aaltoilua. Leppeä tuuli puhalsi aurinkoisen päivän viilennykseksi.

 

Suuri joukko muuttolintuja on jo saapunut. Kiireisimmillä taitaa olla jo poikasiakin. Ensimmäiset haahkat saapuivat jo helmikuun lopulla. Suurimmalla osalla lienee tällä hetkellä meneillään munien haudonta, jonka suorittaa naaras. Uroshaahkat viipyvät pesän liepeillä vahtimassa munia, etteivät pedot pääse niitten kimppuun. Retkellä näkyikin paljon uroshaahkoja yksittäin ja pieninä ryhminä uimassa ja lepäilemässä luodoilla.

 

Uroshaahkoja kallioluodolla