Niinpä vein Tekirin tervehtimään
eläilääkäriä. Sillä oli sellainen harmillinen kehityspoikkeama, että vain
toinen kives oli laskeutunut. Sitä toista etsittiin nivuskanavasta,
turhaan. Se tarkoitti, että kives olisi vatsaontelon puolella ja
pitäisi tehdä leikkaus, jossa maha avataan. Aika iso juttu siis.
Piilokives erittäisi testosteronia, ja kollinelkeet jatkuisivat.
Varasin tarkastusajan
herttoniemeläiselle eläinlääkäriasemalle, missä olemme
asioineet ennenkin. Edelliskerrasta vain oli kulunut sen verran
aikaa, että ympäristö oli täysin muuttunut. Ajoin ensin paikan
ohi. Viimeksi, nelisen vuotta sitten, eläinlääkäriaseman talo
nökötti lähes yksinään Herttoniemenrannassa. Nyt se oli
ympäröity kerrostaloilla. Onneksi olin varannut riittävästi
aikaa. Auton navigaattorikin on sen verran jälkeen jäänyt, että
se ehdotti jossain kohdassa, että ajaisin erään talon läpi
suoraan määränpäähän oikealla.
Eläinlääkäriaseman odotustiloissa
oli pelkkiä koiria. Ja Tekir tietää, ettei pidä koirista.
Ensimmäinen sen koskaan näkemä koira oli sisareni montteri. Koira
oli aika kaukana, kun Tekir tajusi, mistä on kyse. Se tiesi siitä
paikasta, että kyse oli vastenmielisestä oliosta ja rupesi
murisemaan. Eläinlääkäriasemalla Tekir oli tietenkin
turvallisesti häkissä, mutta se murisi vaimeasti kaiken aikaa. Jos
koira ilmestyi näköpiiriin, se myös sähisi sille. Melkein kaikki
koirat olisivat kyllä mielellään leikkineet Tekirin kanssa.
Ensimmäisellä käynnillä
eläinlääkäritäti tutki Tekirin nivusia, mutta mitään kiveksen
tapaista ei tuntunut. Tekiriä homma tuntui miellyttävän. Se
kehräsi, kun mahaa kopeloitiin. Me päästiin toisella käynnillä
odottamaan samaan vastaanottohuoneeseen. Otin häkin oven pois, koska
ensi käynnillä Tekir niittasi itsensä häkin seiniin niin
tehokkaasti, ettei pudonnut, vaikka häkki käännettiin ylösalaisin.
Aikansa pohdittuaan Tekir päätti lähteä tutkimaan huonetta. En
päästänyt sitä kovin pitkälle, vaan otin syliin istumaan. Tällä
kertaa se murisi, kun mukava eläinlääkäritäti tuli sisään.
 |
Unten mailla.
|
Leikkaus hoitui parissa tunnissa. Hain
pikku potilaan, joka oli vielä vähän tokkurassa. Sillä oli
suojakaulus, joka estää nuolemasta mahan leikkaushaavaa.
Ensimmäisen illan Tekir hortoili kotona ja törmäili kauluksensa
kanssa vähän joka nurkkaan. Lopulta se kävi nukkumaan ja oli
aamusta selväpäisempi. Parissa päivässä Tekir on tottunut
kulkemaan kaulurinsa kanssa, vaikka ei tietenkään voi sietää
sitä. Se taitaa kuitenkin olla tarpeen, koska ensimmäisenä iltana
Tekir yletti leikkaushaavan ompeleen päähän ja yritti repiä ommelta
pois. Syöminen alkaa sujua ilman, että menee kuppi nurin. Murot
tahtoo levitä pitkin lattiaa, kun kaulus tulee tielle.
 |
| Tötteröpää kotona. |
Mirrin reaktio tötteröpäiseen
Tekiriin oli sellainen, että ensimmäisenä iltana se vain ihmetteli
ja kiersi kaukaa moisen otuksen. Edelleen se kulkee aivan matalana,
jos Tekir vaikka makaa lattialla ja Mirri haluaa sen ohi. Ja jos
Tekir on tulossa kohti, niin Mirri murisee. Liiallisesta lähentelystä
seuraa sähinää. Tätä herkkua saadaan kestää vielä ainakin
viikko. Ompeleet saa ottaa pois aikaisintaan kymmenen päivän
kuluttua leikkauksesta.
Kissanhoidon keskellä on tietenkin
seurattu venäläisiä olympiakisoja, myös jääkiekkoa, vaikka se
lakkasi kiinnostamasta minua sen jälkeen, kun suomalaiset voittivat
ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Sen jälkeen asiantuntijoita
kannetaan joka kisaan televisioon puhumaan ennen ja jälkeen
otteluiden ja ottelutauoilla, kuin olisivat vähintään
valtiomiehiä, miehiä enimmäkseen joka tapauksessa. Myös ilman
meneillään olevia kisoja asiantuntijat puhuvat jääkiekosta
paatoksella, joka ylittää normikansalaisen sietokyvyn.
Olen varsin tyytyväinen siitä, ettei
Suomi päässyt lähellekään jääkiekon olympialaisia
kultamitaleita. Maailmanmestaruuden jälkeen Suomen miespuolinen
väestö sekosi täysin. Kerran istuin raitiovaunussa, kun
jääkiekkomaailmanmestaruudesta oli kulunut ainakin pari
viikkoa. Istuin rivistössä, jossa on yksittäisiä istuimia
peräkkäin. Edessäni istui vähän laitapuolen kulkijan oloinen
mieshenkilö. Yhtäkkiä hän kääntyi minua kohti ja lausui: ”Eiks
oo hienoo!” Kysyin, että mikä. ”No maailmanmestaruus!” Mitä
olisikaan seurannut olympiavoitosta. Ja kyse on kuitenkin melko
pienestä urheilulajista, jota harrastetaan lähinnä kylmällä
pohjoisella pallonpuoliskolla.
