Borssikeittoa

Lounais-Suomessa ei ole joulukuun alkupäivinäkään edes nähty lunta, mutta pakkaspäiviä on ollut. Tänään on taas vähän lämpimän puolella, mutta maa alkaa olla jäässä. Persiljat ei onneksi pahastu pikku pakkasesta, joten tuoretta vihreää saa pihalta.

Joulukuista persiljaa. Takana ammoin menehtyneet tillinvarret.

Päätettiin tehdä borssikeittoa. Siinä ovat pääraaka-aineina kaali ja punajuuri. Ostin molempia tuoreina kaupasta. Lisäksi hankin purkin etikkapunajuuria ja pakastettuja suikalejuureksia. Juuresseoksessa ei ollut selleriä. Ilmeisesti sitä ei haluta laittaa, koska sellerille allergisia on jonkin verran. Niinpä ostin palan selleriä tuoretiskistä.

 

 

 

 

Tällä erää tehtiin nakkiborssia. Joskus on laitettu keitto lampaanlihasta, mutta nyt ei ollut keittolihaa saatavilla. Ostin siis nakkeja. Viimeistelyä varten ostin turkinjogurttia. Smetanahan olisi aidompaa, mutta myös aika paljon rasvaisempaa.

 

 

Keitin kaalit ja tuoreet punajuuret painekattilassa. Meillä on noin viiden litran vetoinen kattila, jota käytetään melko ahkeraan siihen nähden, että ollaan kahden ihmisen ja kahden kissan talous. Tällä erää kattilan paineventtiili ei suostunut toimimaan normaalisti, vaan päästi paineet pihalle väärästä kolosta. Painetta toki oli, mutta ehkä ei ihan niin paljon kuin tavallisesti. Paineessahan kattilan sisuksen lämpötila on noin 120 astetta, jolloin sitkeämpikin ruoka-aine kypsyy nopeaan.

Koska minulla oli tuore selleri, jonka kypsyminen vaatii enemmän aikaa kuin pakastevihannesten, mutta selvästi vähemmän kuin kaalin ja punajuurten, otin paineet pois noin varttitunnin kuluttua. Silloin painevihannekset olivat vielä vähän napakoita. Keittelin niitä sellerien kanssa puolisen tuntia. Sitten laitoin paksastejuurekset sekaan kiehumaan.

Tuorepunajuuristani ei tullut keittoon ihan tarpeeksi väriä, joten otin vielä etikkapunajuuria lisäksi. Koska toisaalta kaikki punajuuri ei ollut säilykettä, niin laitoin keittoon pari kolme ruokalusikallista viinietikkaa ja reilun ruokalusikallisen sokeria. Suolaiseksi makuaineeksi käytän yleensä kanafondia ja soijakastiketta. Muut mausteet olivat tällä erää musta- ja valkopippuri sekä oregano, joka on ostettu netin kautta kreikkalaisesta luostarista. Välimeren maissa kasvava oregano on eri laji ja aika paljon eri makuista kuin meidän tuote, josta ainakin kotona kuivatessa katoaa maku melko tarkkaan. Välimeren laji kerätään ja kuivataan, kun kukat lakastuvat. Paras makuaine on kukkapohjissa. Olen joskus kokeillut samaa täällä meidän pihalla kasvaneille oreganoille, mutta ei se sama asia ole.

Laitan nakit pannuun lämpenemään ja saamaan vähän väriä. Näin voi jokainen ottaa sen verran makkaratuotetta, kuin haluaa, nakit säilyvät nakkeina ja keitto keittona sen sijaan, että saataisiin vetisiä nakkeja ja ylisuolaista soppaa. Tietysti voi tehdä keittopohjan myös ilman kanalientä, niin se käy vihannessyöjällekin. Kaiken kaikkiaan keitto oli maukasta. Sitä kannattaa tehdä kerralla isompi satsi. Lämmittäessä se on vähintään yhtä hyvää kuin heti tuoreeltaan ja säilyy kylmässä useammankin päivän.

Afiyet olsun!