 |
| Ensimmäinen päivä kalamiehen kissana |
Suurin huolemme oli aina, että Tekir
tai sisarensa Mirri jäävät auton alle. Tonttimme vierestä kulkee
paikallistie. Siinä nopeusrajoitus on 30km/h, mutta aamuvarhaisella
kioskinpitäjä kaahaa tiellä tuhatta ja sataa. Joskus viime vuonna
ilmeisesti paikallinen nuoriso piti siinä kiihdytysajoja. Tiellä on
hidastusnypylä kylän puoleisen mäen päällä ja toinen seuraavan
mäen päällä parinsadan metrin päässä. Meidän kohdalla ei ole
mitään rajoitteita, joten nypylöitä saattaa käyttää ajanottopaikkoina.
 |
| Mahduttiin vielä samalle kupille... |
 |
| ...mutta ei kovin kauan |
Toinen huoli olivat ilvekset. Niitä on lähimetsissä, ja talvella ilveksen jälkiä näkyi meidän rantajäiden lumessa. Tekir selvisi, vaikka olikin viime ajat yöt ulkona. Ei käynyt mielessäkään, että nelivuotias kissa sairastuisi vanhojen eläinten tautiin, puhumattakaan, ettei se toipuisi nykyaikaisella lääkityksellä.
 |
| Ensimmäinen saalis. |
Tekir tuli meille sisarensa, Mirrin,
kanssa neljä vuotta sitten. Alkuun vaikutti siltä, että Tekir
olisi arkajalka. Mirri oli ensin kovempi menemään. Mutta
aikuisikään mennessä Tekir, kollien tapaan, tutustui melko laajaan
reviiriin. Se tutustui myös maapallon korkeuseroihin mäntyjen
avulla. Ikimuistoisimpia hetkiä on, kun hain sitä palokunnan
tikkailla naapurin männystä, josta se ei itse uskaltanut tulla alas
kahteen päivään. Oli alkutalvea, ja piti mennä Helsinkiin. Mirri
oli Tekirin puukiipeilyistä kovin huolissaan. Ne pari kertaa, kun
veli juuttui puun latvaan, se kävi näyttämässä meille, missä se
on. Se myös yritti esittää veljelleen, miten tullaan alas, jos
puuhun on menty.
 |
| Mirri taisi olla mukava päänalunen. |
Tekir ja Mirri viihtyivät keskenään.
Välillä ne nuolivat toinen toisensa päästä hännänpäähän.
Sisällä mieluisin leikki molemmille oli paperipallot. Rutistin
niitä laskulomakkeista. Joskus Mirri kiipesi housunlahjetta pitkin,
kun ei malttanut odottaa, että pallo lentää. Yleensä Tekir sai
pallot ensimmäisenä, mikä vähän turhautti Mirriä. Kerran
minulla oli maalla mukana datatikku, jonka toinen pää oli
laserosoitin. Mirri ihastui laseriin ikihyväksi. Se kiipesi vaikka
seinälle sen perässä. Laser taas ei ollut Tekirin juttuja Helsingissä
kissat leikkivät mielellään kaakelointinarulla. Onneksi narussa on
kaksi päätä.
 |
| Kassissa oli turvallista. |
Maalla leikittiin tietysti sateella ja
pakkasella samoja sisäleikkejä kuin Helsingissä. Ulkona taas on
kaikenlaista, minkä perässä juosta. Mirrin ehdoton suosikki ulkona
oli ja on edelleen ruohonkorsi. Tekirkin joskus innostui siitä
leikistä. Mutta enemmän sitä tuntuivat kiinnostavan luonnon ihmeet
– kuten villimehiläiset. Kerran se oli tullut kotiin toinen puoli
naamaa turvoksissa. Epäilemme, että se oli löytänyt kimalais- tai
villimehiläispesän ja saanut useampia pistoja. Siitä seurasi
eläinlääkärireissu. Tekir sai kipulääkettä ja kortisonia sekä
vähän nestettä. Hyvin se toipui, mutta taisi sittemmin varoa
pörrääviä pistiäisiä.
 |
| Tekirin lempiohjelmia olivat snooker ja luonto-ohjelmat. |
Tekir oli todellinen hymypoika. Se oli
aina tyytyväinen ja iloinen. Se ei määräillyt kuten sisarensa,
jota olemmekin kutsuneet komentajakapteeniksi. Mutta onhan meissä
ihmisissäkin eroja. Ainoastaan kova nälkä sai Tekirin naukaisemaan
pahasti. Sen sijaan se oli kova kehräämään. Vielä kovin
sairaanakin se kehräsi, kun otin sen syliin. Vaikka kissoja on
maailma täynnä, Tekir oli oma ainutlaatuinen
persoonallisuutensa, jota jäämme kaipaamaan.
 |
| Viimeinen joulu vietettiin Helsingissä. |
Meillä kissoja filmattiin melko paljon. Tein pienen kokoelman Tekirin touhuista. Enimmäkseen sillä näyttää olleen mukavaa, etten sanoisi, kissanpäivät.
