Taalintehtaan joulumarkkinat

 

Taalintehtaalla järjestettiin 14.12.2014 joulumarkkinat. Markkinat olivat toiset historiassaan, joten voidaan puhua jo perinteestä. Kuulemma joskus on yritetty markkinoita pääsiäisen aikoihin, mutta silloin ei väki ole samaan tapaan liikkeellä kuin jouluna. Pääsiäiseen kuuluu paikkakuntalaisten mielestä kukkia ja suklaamunia eikä sitten muuta. Pääsiäisen ajankohtana kesäasukkaatkaan eivät vielä ole hakeutuneet seudulle, joten pääsiäismarkkinoita ei taideta nähdä ensi keväänä.

Taalintehtaan torin joulukuusi, taustalla Rosala handelsbod.

 Markkinapäiväksi osui upea sää. Sitä ennen oli myrskynnyt ja satanut kaatamalla kolme päivää, mutta sunnuntai oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Lämpöä oli enimmillään nelisen astetta.

Vanha verstas tiilirakennuksen takana. Oikealla Pesula-Posti-Matkahuolto.

Jouluista ohjelmaa.

 Markkinat järjestettiin vanhassa verstaassa. Pitopaikka oli vallan mainio. Se on juuri sopivan kokoinen paikkakunnan tarpeisiin. Vanha verstas on maalattiainen kuonatiilestä rakennettu talo. Yhteen nurkkaan oli tehty vesivanerista tasanne kahvilaa varten. Kesäisin paikka palvelee jazzjuhlia sateen sattuessa. Sade ei sattunut markkinapäivänä.

Julias Fisk on esiintynyt myös Helsingin silakkamarkkinoilla.

Myyjiä varmasti oli muualtakin kuin Kemiönsaarelta. Kojuja oli vieri vieressä, ja ostajiakin näkyi liikkeellä runsaasti. Vaikutti siltä, että tavarat vaihtoivat omistajaa. Paikalla oli myös ohjelmaa, jota tosin en jäänyt seuraamaan. Sain hankituksi itselleni paketin riisipuuroa hintaan 3€ ja postikortteja, jotka esittävät paikkakunnan rakennuksia.

Kolmen euron riisipuuro saalistettuna kotiin.

Markkinapäivän sää oli kerrassaan keväinen.

Kun kuulen sanan strukturointi, poistan varmistimen

Olen aiemminkin kirjoittanut potilastietojärjestelmien ihmeellisyyksistä ja siitä, miten niiden koukerot syövät potilaan ja lääkärin välistä aikaa. Hiljakkoin luin lääkärilehdestä artikkelin, jossa kerrottiin, miten eräässä toimintayksikössä oli saatu järjestystä potilaskirjauksiin uuden potilastietojärjestelmän avulla.

Artikkelissa kerrottiin, kuinka laboratoriotutkimukset ja muut tutkimustulokset löytyivät uudessa järjestelmässä helposti. Se lienee tietojärjestelmän perusvaatimuksia. Mutta sitten oli uhrattu paljon tilaa sen kehumiselle, miten hienoa on, että lääkärit eivät enää voi kirjoittaa ns. esseemuotoisia potilaskertomuksia, vaan kertomus on strukturoitu eli rakenteistettu. Teksti siis pitää kirjoittaa tietyn kaavan mukaan, eri asiat omiin lokeroihinsa, tai muuten antaa tekstipätkälle tunnusmerkki, onko se esitietoja, statusta vai jatkosuunnitelmaa vai jotain muuta noin kymmenestä muusta aihepiiristä, joita kekseliäimmät strukturoijat ovat luoneet.

Tällä hetkellä kolmen työpaikan loukussani käytän kolmea ohjelmaa. Yksi niistä koki keväällä täydellisen muodonmuutoksen samalla, kun ohjelmaan ympättiin e-reseptimahdollisuus. Ohjelman aiempi versio oli pieni, näppärä peli, jossa ei hirveästi haitannut, että teksti piti kirjoittaa vähintään kahteen laatikkoon: "ananmneesi" ja "status". Laatikot olivat allekkain samassa näkymässä, eikä siirtyminen paikasta toiseen vaatinut hirveästi oikean ruudun hakemista ja hiiren klikkailua. Nyt samaa ohjelmaa ei, valitettavasti, tunnista entisekseen. Tekstin strukturointia on lisätty. On tulosyy, anamneesi, status ja jatkosuunnitelma. Kirjoitusruudut ovat perustilassa melko kapeita ja niihin osuminen hiiren kursorilla on työlästä. Jotta kaikki olisi mahdollisimman hankalaa, kirjoitusfontti on pienempää kuin tekstinkäsittelyohjelma Wordin pienin fontti, 8.

Toinen käyttämistäni ohjelmista on uusintapainos TT2000:sta. Siinä on suunnilleen samat ongelmat kuin ennenkin. Varsinainen konnankoukku on sisäänkirjautumistilassa. Kirjaudun ohjelmaan, teen kaikki temput, mitä muistan. Mutta ruudulle ei ilmesty päivän työlistaa. Se onkin piilotettu sisäävetovalikkoon vasemmalle. Jos ei tätä tiedä tai muista, niin saa aikansa ihmetellä, mitä sinä päivänä pitikään tehdä. Ja tekstiä pitää taas jakaa ruutuun jos toiseenkin. Fonttikoko on luettavaa.

Doctorex, eli nykyiseltä nimeltään Dynamic Healt, on ainoa ohjelmista, joka ei pakota sovittamaan tekstiä lokeroihin. Kun vertaa kertomuksia toisiin ohjelmiin, en näe suurtakaan eroa siinä, onko kollega saanut ohjelman opastusta siitä, missä järjestyksessä asiat pitää kirjoittaa ja onko niillä ehkä jokin otsikko edessään. Mielestäni lääkärin tai hoitajankin älykkyystasolla varustettu henkilö osaa saada pointin esille toisen kirjoittamasta tekstistä, vaikka se ei olisi täsmälleen jonkin kaavan mukainen.

Mielestäni ohjelman tuotoksessa on strukturointia sangen runsaasti jo siinä, että on ainakin kertomustiedot, tutkimukset, lääkkeet ja lähetteet. Ne muodostavat kaikki omat kokonaisuutensa, ja tällaisella jaottelulla on mielestäni täydet perusteet. Mutta näprääminen sellaisen tekstin strukturoinnin parissa, mitä monet ohjelmat vaativat, on kyllä akateemisen koulutuksen saaneiden pilkkaamista ja kertakaikkista ajan hukkaa.