Sinisiipiretki

Eräänä melko lämpimänä mutta tuulisena heinäkuisena lauantaina käytiin retkellä kuvaamassa sinisiipiä paikassa, missä kerran aiemminkin kuvasin niitä. Silloin ne olivat suurina parvina eräällä metsäautotiellä. Muurahaiset pyörivät niiden kimpussa, vaikka ne eivät ole muurahaissinisiipiä. Sitä lajia lähestyessä pitää olla varovainen. Sitä esiintyy  Suomessa tiettävästi Taipalsaaren maasotakoulun ampuma-alueella erään toisen paikan lisäksi. Muut sinisiivet ovat kovasti toistensa näköisiä ja samakin lajin yksilöissä on värieroja. Pitänee tutkia, saisiko tämän kerran otoksista jotain uutta vinkkiä lajin suhteen.

Matkan varrella poikettiin puutarhakaupassa, jossa on ollut itsepalvelu ja niin oli nytkin. Kauppahuone on laajentunut, samoin valikoima. Oikeastaan kyseessä on melko täydellinen elintarvikeliike. Keskiolutta ei ole myynnissä, mutta emme ole olleet kovasti sen perään viime aikoina. Makkaraa, joka ei myöskään ole suosikkimme, löytyy, samoin jäätelöä, josta ostimme maistiaisia. Melko hinnakkaitakin elintarvikkeita siis on kaupan. Mutta rahat vain kassalaatikkoon, ja tarvittaessa vaihtoraha takaisin.

Tulomatkalla poikettiin Söderlångvikissa kahvilla. Kahvilassa oli tällä erää valokuvanäyttely. Takahuoneessa oli paikallisia tuotteita ja täytetty ilves. Kahvilan pitäjä kertoi, että ilves oli ammuttu lähialueelta, todennäköisesti jonkin metsästyskiintiön puitteissa. Se oli suorittanut melko kattavaa hävitystä lähiseudun kissakannassa. Kahvilanpitäjä oli menettänyt kaksi kissaa. Ilvekset ovatkin suurin huoli, jonka vuoksi ei olla syyspimeillä päästetty kissoja yöksi ulos. En tiedä, onko kesäyö sen turvallisempi, mutta varsinkaan Tekiriä ei pitele sisällä mikään. Se vaikka raapii tiensä oven läpi ulos.

 

 

Mustikkaa ja käpylintua

Kuluvan heinäkuun puolen välin paikkeilla tuhti tohtori on käynyt mustikkametsässä. Kalamies päätti lähteä eräänä päivänä mukaan kuvaamaan metsän kasveja ja perhosia.

 Mustikkaa on kohtalaisesti. Paikoin marjat ovat vielä sen verran raakoja, että niitä on vaikea riipiä varsistaan. Poimuriin tahtoo jäädä oksanpätkiä ja sen seurauksena poimurin harava tukkeutuu, mikä taas hidastaa poimintaa. Marjat ovat kyllä maukkaita.

Viimeisimmällä reissulla käytiin entisellä sienipaikalla, joka nykyään on suurimmaksi osaksi hakkuuaukkoa. Alue, jota ei ole hakattu, kasvaa sekä mustikkaa että puolukkaa. Mustikat olivat jonkin verran kypsempiä kuin parissa aiemmin käymässäni paikassa. Reilun puolen tunnin saaliina oli pari litraa marjoja.

Kalamies kuvasi pääasiassa sinisiipiä. Sivutuotteena hän löysi  yhden kantarellin, mikä oli melkoinen ihme. Kemiönsaarella on niin kuivaa, että pienemmät koivut kalliorinteillä alkavat kellastua.

Kun kalamies oli automme lähettyvillä kyyristyneenä kuvaamaan jotain pientä kohdetta, hän ihmetteli, kuka häntä heittelee kivillä. Kävi ilmi, että "kivet" olivatkin männynkäpyjä. Ne olivat kuluvan kesän satoa ja rikki revittyjä. Heittelijäkin paljastui. Se oli käpylintu, joka puuhasi auton viereisessä männyssä. Se ei paljon piitannut meistä, vaan touhusi omiaan. Käpyjä sateli melkoista tahtia.

Linnun kuvaaminen ei ollut aivan helppoa. Voisi jopa sanoa, että se oli haasteellista. Oli hyvin tuulinen päivä ja korkean männyn latvus heilui melkoisella amplitudilla. Lisäksi lintu kiipeili oksistossa vähän väliä etsimässä uusia käpyjä. Vain pari joten kuten kelvollista kuvaa saatiin. Nekään eivät riitä lajinmääritykseen, koska lintu ei suostunut esittelemään selkäpuoltaan. Mutta hauska tuttavuus silti.

Samoilla paikkeilla jouduin kerran minäkin käpypommitukseen. Tosin osasin jotenkin varautua siihen. Kuulin korkean männyn latvasta tikan hakkaamista. Käpytikka siellä naputteli käpyä auki ja syötyään siemenet heitti kävyn pois.

Varpusen pesä

Meidän tontin laidalla on pylväsmuunnin. Sen poikittaisessa, ontossa palkissa on ollut varpusen pesä parinakin kesänä. Viime vuoden pesintä ei tainnut onnistua. Ehkä pentumurkina kävi vähiin, kun oli niin sateista.
 

Melko korkeajännitteinen sähkölaite antaa varpuselle oivan suojan petoja vastaan. Mutta miksi varpunen ei saa sähköiskua vaikka johtimissa kulkee sähköä 20 kV jännitteellä? Sen jalat ovat niin lähekkäin, että jalkojen väliin jäävä ns. askeljännite jää mitättömäksi. Isompi eläin, vaikkapa kissa, saattaa saada sähköiskun pelkästään kiivetessään muuntimen puupylvästä pitkin. Ihmisen ei myöskään kannata mennä nojailemaan pylväisiin, koska potentiaaliero ylemmän ja alemman kosketuspisteen välillä eli mainittu askeljännite ihmisen koskiessa pylvääseen, on jo melkoinen.

 

Tänä kesänä pesässä näytti olleen kolme poikasta. Kuvasin niitä heinäkuun kuudentena ja seitsemäntenä päivänä. Kahdeksantena piti lähteä Helsinkiin. Kun tultiin illalla takaisin, pesä oli tyhjä. Poikasten kerjuuääniä kuului vähän aikaa jostain lähettyviltä, mutta nyt ei varpusista näy vilaustakaan. En usko että meidän kissatkaan on olleet asialla. Yleensä ne tuovat saaliinsa näytille. Linnunpoikasia on toki joutunut kissojen ruokalistalle. Tekir on kovakin linnustamaan. Mirri on enemmän keskittynyt maanläheisiin eläimiin, hiiriin ja myyriin.

Jazzia taas

 

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Taalintehtaalla vietetään perinteisesti Baltic Jazz -juhlia. Tällä erää sää on ollut suosiollien, ja ainakin lauantaipäivä näytti vetävän väkeä niin maalta kuin mereltäkin. Vierassatamassa oli parkkeerattu kahteen riviin. Veneellä tulijoita näytti olevan ainakin Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Myös yksi norjalaislipuin tunnistautunut pariskunta suunnisti veneelle. Todennäköisesti muistakin Itämeren rantavaltioista oli vieraita, mutta tungoksessa on vaikea nähdä kaikkien lippuja.

 
 
 
 
 
 
 
 
 







Jazzkatu on jälleen viritetty satama-altaan viereen. Sieltä saa ostaa sekä paikallisia että muilta paikkakunnilta tulleiden kauppiaiden tuotteita. Ja tietenkin ruokaa. Olutteltassa näytti myös olevan vilkasta.

Juhlilla on ilmaiskonsertteja paikallisessa puistossa, joka lämpimällä säällä tarjosi jazzin lisäksi varjoa ja suihkulähteen solinaa. Iltakonsertit täyttävät tyhjän terästehtaan.