Kevättä Kaivopuistossa

Pääsiäinen tuli, ennen kuin huomattiinkaan. Pitkäperjantai oli kaunis päivä. Päätettiin käydä Kaivopuistossa. Moni muukin oli ajatellut samoin. Meri on vielä rannasta jäässä ja ihmisiä oli niin kalassa kuin muuten liikkeellä jäällä. Kaivopuiston edustan ulkoilusaarille oli paljon menijöitä, vaikka ilma oli kylmä.



Maassa näkyy jo kevään merkkejä, tintit laulaa.

Puistokatu

Vesi on alhaalla, merimerkit nuokkuvat.

 

Hakaniemi-Jätkäsaari

Eräänä hyisenä maaliskuun päivänä huushollista loppui muisti. Kalamiehen valokuvakokoelma ei enää mahtunut raameihinsa, joten tohtorin piti lähteä muistiostoksille. Muistia myydään Jätkäsaaressa, minne vie raitiolinja 9.

Presidentti Mauno Koivisto kertoi eräänä päivänä tiedotusvälineissä keksineensä uuden harrastuksen, raitiovaunuajelun. Itse olen harrastanut sitä jo vuosikaudet. Viime aikoina, kun aikataulut ovat väljentyneet, on ollut mahdollista harrastaa ajelun lisäksi valokuvausta.

Hakaniemen halli, missä sijaitsee mm. presidentti Tarja Halosen kantapöytä

Hakaniemen raitiovaunupysäkki

Sokoksen tavaratalo, entinen Elanto, joka pian lienee historiaa

Pitkänsillanranta

Kaisaniemen puiston kätköissä sijaitsevat kasvitieteen laitoksen kasvihuoneet

Kaisaniemen vanhempaa ja uudempaa arkkitehtuuria

Mikonkatu 15, jonka katon rajassa joskus oli kookas Nokian valomainos.



Sokoksen tavaratalo ja hotelli Vaakuna



Helsingin rautatieasema

 

Kampin Hiljaisuuden kappeli, taustalla Lasipalatsia ja Postitalo

Tennispalatsi



Sähkötalo, jota kukaan ei halua omistaa, koska sen suunnitelleen arkkitehdin säätiö määrää sisätilojen käytöstä.



 

Lapinlahdenkatu

Ruoholahden villoja, joiden olemassaolosta käytiin taistelua 1960-70 -luvuilla.

Ruoholahden silta, jonka alla on ollut monen laitapuolen kulkijan koti. Taustalla Marian sairaalan vanhoja rakennuksia.

Uudempaa Ruoholahtea





Vanhempi satamanosturi Jätkäsaaressa



Tämän hetken katukuvaa hallitsevat toisenlaiset nosturit...

 

 

...ja rakentajien kirkkaan väriset työasut.

Ja rakennettavaa aluetta riittää.



Perillä Jätkäsaaressa sijaitsee miespuolisen kansalaisen tavaratavas.



Kivimessut

Pääsiäistä edeltävänä sunnuntaina v. 2013 Lahdessa oli kivi- ja helmimessut. Jokimaan ravikeskus oli valjastettu näyttelytilaksi. Tuhti tohtorilla on patologinen kiinnostus kivi- ja helminauhojen valmistukseen, joten piti päästä katsomaan, mitä tarjontaa suomalaisilla kauppiailla on. Vastaavia tilaisuuksia on toki ollut lähempänäkin Helsingin kantakaupunkia, mutta usein ei ole oltu Helsingissä viikonloppuisin. Tällä erää täällä pitelee kalamiehen happilaite. Hänen keuhkonsa saivat siipeensä rytmihäiriölääke amiodaronista, ja nyt odotellaan, että lääkkeen aiheuttama sivuvaikutus väistyy.

Olen yleensä hankkinut kivet ja helmet netistä. Sieltä ostaessa ongelmana tietenkin on, ettei ostoksen laatua näe kuin valokuvista. Mutta ebaysta ostaessa on sellainen etu, että järjestelmässä annetaan ostoksesta palaute. Eikä kukaan kauppias halua negatiivisia palautteita. Joskus laatu voi olla makuasia, mutta muutaman kerran olen joutunut toteamaan, että alkuperäinen kuva ja minulle toimitettu tuote eivät vastaa toisiaan ja tarkemmin tutkiessa kivet ovat saattaneet osoittautua lasiksi. Kun kertoo myyjälle, että tuote ei vastaa kuvausta, saa yleensä rahansa takaisin. Jonkun kerran on sattunut, että tilattu tuote ei saavu lainkaan. Kun reklamoi asiasta, niin viime kädessä maksujärjestelmä paypal korvaa tuotteen. Useimmiten tuotteet ovat kuvatunlaisia. Enkä ole ostamassa satojen eurojen tuotteita, joten mahdolliset vahingot jäävät joka tapauksessa kohtuullisiksi.

 

Lahteen oli saapunut kohtalaisesti väkeä, vaikka tapahtuma oli auki jo edellispäivänä. Tapahtuma täytti ravikeskuksen kaksi kerrosta. Toinen oli varattu kiville, toinen helmille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kivipuolella oli erilaista raakakiveä ja työkaluja. Jotkin korusepän työkaluistakin ovat kuin koruja. Ja raakakiviä katsellessa on joskus vaikea uskoa, että niistä hiottuina tulee ihastuttavia korukappaleita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Helmipuolella oli lasi- ja kivihelmiä sekä tietenkin makeanveden helmiä. Enimmäkseen kauppiailla oli raaka-aineita eli nauhoja ilman lukkoja ja muita tykötarpeita. Joitain valmiita koruja oli myös tuotu näytteille.

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eräällä myyjällä oli laite, jonka olen joskus nähnyt nettikaupoissa. Kumihimo, jonka nimi suomalaista huvittaa, näytti toisaalta ihan kätevältä, vaikka olen joskus ihmetellyt, miten kaikkien narujen kanssa pysyy kärryillä.