sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Joulusta laskiaiseen - kalamureketta


Talvi on tullut ja alkaa ilmeisesti kohta mennäkin. Ensi viikolla on laskiainen. Päivät pitenee niin, että vielä viiden jälkeen on valoisaa.

















 Joulu oli Taalintehtaalla vähäluminen. Niin se usein on. Parina edellisvuonna lunta on ollut sitten senkin edestä. Mutta nyt oli sula maa aina vuoden loppuun asti. Sään ääri-ilmiöitä nähtiin tapaninpäivänä. Oli tosi kova myrsky, joka kaatoi puita ja katkoi sähköjä. Meidän huushollissakin oltiin ennätykselliset reilu puoli vuorokautta sähköttä. Se ei ollut paljon, kun toisaalla Taalintehtaan kylän laidalla oli yhdessä mökissä odoteltu jännitteen paluuta pari viikkoa.



Kun pahimmat myrskytuulet olivat laantuneet, päätettiin lähteä toisen tohtorin kanssa sieneen. Suppilovahveroita oli ihan kiitettävästi. Tosin ne oli vanhahkoa satoa. Vain paikoitellen löydettiin tuoreempia yksilöitä. Yhdessä paikassa törmäsimme oikein komeaan esiintymään hienoja, tuoreita suppiksia.





Talvi on mennyt pääasiassa työn merkeissä. Tehtaan vintillä tehtiin vähän organisaatiojärjestelyä, mikä rassasi meikäläisenkin resurssia. Nyt ehkä tilanne alkaa olla uomissaan. Vaihdoin samalla tiistain päivätyöni Pitäjänmäestä Tikkurilaan. Reilun kuukauden kokemuksella olen todennut, että työmatkaan menee hieman enemmän aikaa, mutta vastaavasti saan istua yhdessä bussissa, joka vie kotiovelta työpaikan ovelle. Ei enää tarvitse välttämättä tungeksia Pasilan asemalla. Työ on samaa periaatteessa yleislääkärin vastaanottoa työterveyspainotteella.


Vuoden vaihteessa hoitelin myös eläinlääkärin hommia, vaikka periaatteessa tietenkään en saisi. Tekir oli jotenkin nuutunut, siltä lähti aika paljon karvaa ja se nukkui paljon. Pistin sille matolääkkeet, mutta karvanlähtö ei loppunut. Se ei valittanut mitään, eikä ollut varsinaisesti käsittelyarka. Lastenlääketieteen kurssilla opin aikanaan, että jos lapsi ei halua syliin eikä kestä normaaleja vaipanvaihtoja ja muuta käsittelyä, niin se on sairas. Sitten kalamies teki diagnoosin. Tekir oli sylissä ja kalamies huomasi, että sen vasen korva haisee. Sehän tarkoittaa jonkin sortin korvatulehdusta. Koska oli juuri loppiainen, niin ei lähdetty etsimään eläinlääkäriä. Enkä tiedä, olisiko hänkään paljon enempään pystynyt. Laitoin kädenlämpöistä suolavettä ja roiskittiin sitä korvaan pienellä ruiskulla. Parina päivänä tehtiin tätä hommaa. Minulla sattui olemaan antibioottisilmätippoja. Pistettiin tipat huuhtelun jälkeen ja haju loppui. Jatkoin tippoja vielä muutaman päivän ja kummasti Tekir virkistyi.

















 Mirri on vaikuttanut suhteellisen terveeltä. Se innostui suunnattomasti juoksemaan pienen punaisen valotäplän perässä. Toin kotoa vanhan laserpointterin, joka oli tullut muistitikun liitteenä. Mirri vallan villiintyi valosta ja juoksi sen perässä ympäri olohuoneen mattoa. Se jaksoi alkuun kaksi ja kolmekin tuntia jahdata valotäplää. Siitä seurasi tietenkin se, että patterit loppuivat. Luulin saaneeni kylältä varapatterit. Mutta vaikka koko oli sama, pointteri ei toiminut. Niinpä piti tilata lemmikkikaupasta kissalaserit. Nyt Mirri on taas elementissään. Se juoksee valon perässä vaikka pitkin seiniä! Tekiriä valo ei niin viehätä, mutta kyllä sekin joskus innostuu – ehkä sisarensa kiusaksi – juoksemaan sen perässä.




Nyt kun talvi toden teolla tuli ja veneet on talviteloillaan, on ollut aika kurkistaa, mitä pakastimien uumeniin on kätkeytynyt. Siellä on kalaa. Olen valmistanut kalamureketta muutamaankin otteeseen. Ensin tein pienen annoksen, josta tuli kaksi ja puoli vuokaa tuotetta. Sitten lisäsin vähän kalamäärää, ja lopulta valmistin jättiannoksen, josta tuli viisi reilua uunivuoallista mureketta.

Sisareni ollessa vierailulla tein yhden satsin, josta syötiin yksi mureke heti uunista otettuna. Se oli mehevää ja hyvää. Maistui peruna-porkkanamuusin kanssa. Suurin osa murekkeista on mennyt leikkeleenä. Aamupalalla mureke maistuu etenkin ruisleivän päällä. Höysteeksi sopii suolakurkku tai tuore tomaatti. Viimeisimmän satsin tein toissa päivänä ja tänään syötiin viimeiset siivut yhdestä murekkeesta. Tänään se oli lämpimänä ruokana niin, että paistoin sitä viipaleina pannulla. Ei niin mehevää kuin juuri paistettu, mutta kasvismuusin kanssa meni tämäkin.














Afiyet olsun!