Kuhaa ja herkkutattikastiketta

Kuhantuloa ei ole voinut estää. Kalamies on ollut ahkerana ja niinpä on saatu kokeilla muutamakin kuharesepti. Viimeksi mainitsin ruokalajin, jonka luulin sisältävän sieniä: Kuhaa Walewska. Mutta kun googlasin sen, kävi ilmi, ettei missään reseptissä puhuttu sienistä sanaakaan. Ruokalajin idea on hauduttaa kuha valkoviinissä ja ripeltää se vadille perunmuusireunuksen sisään. Muistin ravintola-annoksen, josta ainoa mieleen jäänyt asia oli herkkusieni. Ilmeisesti kokki oli heitellyt sienet koristeeksi. Sivistystasoni ei riittänyt analysoimaan ruuasta sen enempää.

Mutta jos valkoviini ja sienet ainakin tuon yhden kokin mielestä sopivat kuhaan, niin päätin kokeilla moista yhdistelmää. Tämän vuoden sienisadosta tuli jo kerran kokeilluksi mustatorvisieni, mutta sen mausta en oikein saanut selvää. Niinpä otettiin avuksi viimevuotiset herkkutatit. Tattejahan oli uskomattomat määrät, ja niitä on talousyksikössämme kuivattuna viipaleena vielä toiseenkin kuharuokaan.

Kemiönsaarella ei talvi ole oikein saanut jalansijaa, mikä on sinänsä miellyttävää. Persilja jaksaa tuottaa vielä jonkin verran lehtiä. Se sopii sieniin ja kalaan mielestäni erinomaisesti.

Valmistin aika tuhdin tattisoosin. En yleensä liota kuivattuja sieniä sen kummemmin. Valmistusprosessin aikana sienet imevät itseensä riittävästi nestettä. Ja kun kastike keittämisen jälkeen paistetaan kalojen kanssa uunissa, sitkeämpikin sieni imaisee nesteet itseensä. Näin kävi nytkin ja tämä kuhaversio oli kyllä todella herkullista.

Tämä kalaruoka sopisi varmaan karppaajallekin. Jos puoli desilitraa vehnäjauhoja on liikaa hiilihydraattia, niin jauhot voi jättää pois ja tehdä kunnon kermapläjäyksen. Pari desilitraa kuohukermaa saostaa kastikkeen kuin kastikkeen aika mukavasti. 
 
 
 




 

Afiyet olsun! Hyvää ruokahalua!

Kuhaa uunissa

Tiedotusvälineissä on kerrottu, että kuhasaaliit ovat olleet hyviä sisävesillä. Merestäkin kuhaa on noussut hyvin. Kalamies on käynyt ahkeraan kuha-apajilla ja vieheeseen on tarttunut muutamakin herkkukala.

Tuhti tohtori innostui marraskuussa uunikaloista. Kalamies on kantanut kuhaa kiitettävästi ruuaksi ja laittaa ne suoraan fileiksi, joista saa pikaruokaa paistamalla teflonpannussa pienessä rasvamäärässä ilman enempiä jauhokuorrutuksia. Paistettujen fileiden päälle vähän suolaa ja sitruunamehua. Hyvää on sekin.

Kuha on mielestäni yksi parhaista suomalaisista kaloista. Moni muu taitaa olla samaa mieltä. Itse pidän myös ahvenesta. Nämä kaksi kalalajia kilpailevat melko tasapäisesti parhaan kotimaisen ruokakalan paikasta. Kuhassa on enemmän syötävää yksilöä kohden. Maku vain on sen verran mieto, että siinä ei ole niin luonnetta kuten ahvenessa. Mutta hyviä kaloja molemmat.

Paistettu kuha on hyvää, mutta vaihtelu virkistää. Minulla oli eräs marraskuinen viikko vapaata. Siinä kerkesi kokeilla toisenkin kalareseptin. Tein paria varianttia uunikalaa, joissa oli mukana valkokastike. Kuhaa Walewska on vanha resepti, johon kuuluu sienikastike. Yhteen valkokastikeversioon kokeilin mustatorvisieniä. Mutta niitten maku hävisi jotenkin kalan sekaan. Pitänee kokeilla herkkutattia tai suppilovahveroa.

Tomaattikuha oli herkullista. Tomaattikastikkeeseen voi peittää muitakin kalalajeja. Tomaattisilakat on perinteinen, hyvä herkku. Tilliä pidetään yleisesti kalan mausteena. Kuhaan sopii mielestäni persilja, sileälehtinen, jota kasvatan joka kesä omassa kasvimaassa. Erilaiset sipulit antavat myös hyvää makua. Valkosipulista saa hyvän säväyksen, jos ei vierasta tätä sipulilajia.

Valmiita kuhafileitä saa useimmista paikoista, missä kalaa myydään. Kannattaa varata 1-2 filettä eli parisataa grammaa kalaa aikuista syöjää kohti. Tomaattikuha maistuu keitettyjen perunoiden tai perunamuusin, miksei pastankin kanssa. Se on hyvää myös kylmänä, joten yli jääneen ruuan voi tarjota vaikka ruisleivän päällä tai salaatin lisäkkeenä.